Perjantaina sain postista Nellille paketin: Trekker Pro Classic -käytetty, mutta hyväkuntoinen. Trekkerin joustorunkoista Nelli on käyttänyt ylläpidossa, ja koskapa Nellin alkuperäinen satula ei ole vuosiin sille käynyt. eikä Trekkerin rungotonkaan sen kahden tiineyden ja iän notkistamaan selkään enää passannut, oli aika ryhtyä satulakaupoille. Paljon ollaan Nellin kanssa puskailtu ihan ilman satulaakin, kuin myös ensimmäiset ratsastukset mamman kotiuduttua hoituivat pehmustetun huovan kera, mutta Nellin uusi rooli minun selkäterapeuttinani vaatii vähän tukevampaa (ja takapuolelle ystävällisempää) istuinta. Tänään siis päästiin koeratsastamaan satula ja aloittelemaan Nellin naksukoulutusta. Nelli on ruvennut jännittämään satulointia (hiki nousi pintaan jo satulaa soviteltaessa) ja varsinkin satulavyön kiristystä.
Aloiteltiin naksuun ehdollistumista siten, että aina luopuessaan naminyrkin nuolemisesta ja kääntäessään päänsä sivuun, kuului naksu ja tamman sai maksun; ruisleivän palasia. Satulavyötä kiristäessä naksautin samalla, kun vyö kiristyi ja tamma seisoi pää eteenpäin (ei korvat luimussa minua kohti). Uskon menetelmän tuottavan tulosta ahneen suomimamman kanssa, siitä jo tämä kerta antoi toivoa!
Sitten metsään! Kävin ratsastusterapeutilta kesällä kyselemässä omakuntoutusohjeita (lannenikamissa oleva kuluma aiheuttaa ajoittain ongelmia) ja hänen ohjeidansa mukaan nyt sitten aloitellaan rauhallisesti. Ja reissun jälkeen ohjelmassa venyttelyä -meillä molemmilla!
Tutulla metsäpolulla, tuttu liinaharja tätikuljettimena
Nykyinen suitsitus; pään nykimistä aiheuttaneet kuolaimet oli jo ylläpitopaikassa hylätty ja Hackamore näin maastossa ihan vain kaiken varalta, jos mamma innostuu liikaa...
Vaikka alkukesestä ei vielä kaviokkaita meidän pihassa nähty,
valmistauduttiin niiden tuloon; -heinänteolla! Saatiinkin mahtavat
heinäpoudat ja paalit kuivina suojaan ilman kuivurin apua!
Viime talvi kuluikin ilman omia elikoita, mutta onneksi pääsin hevostelemaan Onnin ja Seijan hevosilla; joten iso kiitos heille, kuin myös Viiville ja Siirille tädin kuljettamisesta.
Lainaratsu Siiri
Helmi antoi kärrykyytiä...
Mitä sitten puuhasivat viime talvena Mummoponi Caro ja Mammatamma Nelli, kumpikin tahoillaan; siitä juttua myöhemmin.
Vieremä 8.8.2014; hyvissä ajoin (kerrankin!) oli Pellonpään ihmispoppoo paikalla. 17.30 olisi vuorossa Puten ensimmäinen virallinen esiintyminen raviareenoilla! Pian tulivat paikalle myös fanijoukot Kuopiosta.
17.12 on kello ja hermoilevat omistajat jo epäilevät varsan jääneen kyydistä, kun ei näy tuttu läsipää lämmittelyssä... Hetikohta kaksi rautiasta suomipollea kuitenkin hölkyttelee takasuoraa rintarinnan; Putte ja tallikaverinsa Patriootti ottavat tuntumaa rataan kevyesti hölkkäillen.
Pellonpään Puhuri ja Patriootti
Putte ja valmentaja-ohjastaja Tero Mäenpää
Volttaus ja lähtöön; heti kärkeen 11 askelta laukkaa (treenarin mukaan sillä takaset jäävät välillä kyydistä, kun takavuohisissa ilmeisesti on välillä kasvusta johtuvaa kipuilua ja varsa hyppäsi sen takia laukalle).
Muutoin Putte ravaili varsin mallikkaasti maaliin saakka (välillä 46-vauhtia, kun oli kaveri kirittävänä kiinni). Videolla lähtö ja maalisuora. Lähtö kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta:
http://down0.09181-down0.dna.qbrick.com/09181-down0/archive/20140808/20140808_44_301_360.mp4
Lähdön jälkeen oli vuorossa taas yksi uusi etappi; ensimmäistä kertaa hevosenomistajana varikolle. Huippu-urheilijan alkuna Putte tietysti joutui heti doping-testiin; pissasi purkkiin ja antoi verinäyteen ongelmitta...
... ja sitten pääsikin takaisin katokselle palautusjuomalle ...
... ja ylpeiden omistajien omistajien taputeltavaksi
Kiitos kaikille myötäeläneille ja erityisesti Kuopion kannustusjoukoille!
Nyt saa varsa huilia ja antaa vuohisten vahvistua. Samaan taukoon poltetaan myös etusääreltä luuliika ennen kuin se kasvaa vaivaamaan kulkua. Syksyn mittaan tavoitteena Nuoret radalla-lähdöt!
Heinäkuun alkupuolella käytiin hakemassa reissutammat kotiin! Mammatamma-Nelli oli viettänyt Marraskoskella lähes 2 vuotta ja Mummoponi-Caro vuoden verran Teerivaarassa. Kiitos sijaiskodeille hyvästä hoidosta! Nellillä meni pari päivää sopeutua kotiin ja mummon seuraan ison pihattolauman sijaan, mutta nyt tammat ovat kuin eivät poissa olisi koskaan olleetkaan.
Nelli 19-vee
Laitumen pusikot hyötykäytössä; ötöt saavat kyytiä mahan alta ja varjo tuntuu mukavalta
Mamma ja masu (ei, Nelli ei ole tiine...)
Lisää vatsantäytettä
Nelli-mammakin alkaa harmaantua
Valkoaamainen mummokin hyödyntää varjoa
kuusen alla on paras paikka
Mammat ovat illansuussa jo mielellään lähdössä pihatarhaan yöksi
3-vuotiaaksi varttunut nuorimies Putte on edelleen treenissä Maaningalla. Kovasti ollaan pojan opetuslähtöön tuloa odoteltu ja nyt se suuri päivä on huomenna koittamassa. Treenarin mukaan Putte olisi ollut valmis oppariin jo alkukesästä, mutta keväällä kiukutteli ensin oikea takakoipi (klinikalla ei röntgenissä löytynyt vikaa; piikittivät kintereen kuitenkin ja treenari löi alle päärynäkenkäviritelmän, joilla toimenpiteillä ravi alkoi taas kulkea), sitten kesäkuulla oli hiekkaepäilyn ja psyllium-kuurin vuoro, jonka perään heti parin päivän kuume. Ei taida urheilija tervettä päivää nähdä...
Putte 3-vee
Puten kuulumisia maailmalta olisi tarkossa kirjata ahkeramminkin tänne blogiin muistiin, mutta samalla kertoilla mammojen kuulumisia täällä kotona. Joten luvassa hieman muutosta ulkoasuun, jahka aikaa löytyy...
Putte-poika on siis ollut viime syksystä asti valmennuksessa. Pari kertaa ollaan tänä aikana käyty varsaa katsomassa aina Savon sukulointireissun yhteydessä ja aina väliin rimpauteltu reenarille pikakuulumisien kyselyn merkeissä. Joulun alla käväistiin Kuopiossa isäni 8-kymppisillä ja kotimatkalla poikettiin reenarin luona tarhan aidan takana sihtaamassa kameralla karvaista varsaa. Putte käväisi portilla tervehtimässä, mutta jatkoi sitten lounaansa rippeiden nuohoamista tarhassaan. Tarjoamalla muutamia heinänkorsia saatiin nuoren miehen huomio kiinnitettyä hetkeksi ja hevosen pää ylös potrettia varten:)
Joulukuisessa tuulimyräkässä
Viime viikonloppuna uusittin vierailu ja tällä kertaa Putte löytyikin tallista. Sen verran otettiin poika käytävälle, että saatiin soviteltua muutamaa loimea. Hyvin käyttäytyvä nuori orhi Putte tuntuu olevan edelleen, ja samaa sanoo reenarikin. Muutenkin on kuulema mennut ihan kivasti; varsa varustetaan nykyään lenkille kokolapuin, jolloin keskittyy työntekoon eikä "pyllyn keikuttamiseen". Ovat jo kellottaneetkin jonkun ravipätkän jäällä ja 2.05-aikoja kello näyttää. Varsan ulkomuotokin on muuttunut pömppämahaisesta varsasta kohti urheilevaa nuorta (hmm. liekö kauneus katsojen silmissä?) Kohdillaan on siis kehitys! Keväämmällä täytyy päästä katsomaan, kun vievät radalle kokeilemaan! Toivottavasti ottaa oppia tallikavereista, sillä käytävän toisella puolen asustaa Sörkän Sälli...
Pari viikkoa sitten perjantaina vietiin meidän "pikku varsa" reenarille. Kotona on opiskeltu esikoulujutut, joten nyt kai sitten Putte pääsi ekaluokalle, toisten kaksivuotiaitten kanssa. Varsinaisen valmentajan oritalli on tällä hetkellä täysi, joten Putte sijoitettiin yhteistyökumppanin talliin.
Matka meni Puten osalta ihan mukavasti -eväät poika söi tietysti jo alkumatkasta -ei edes jännittänyt hieksi asti. Perille päästiin vasta pimeän tultua ja heti vinkasta ulos tullessaan orhi huomasi paikan olevan täynnä ihania tammojen tuoksuja. Varmudeksi laitoin ketjun leuan alta, mutta huutelua kummempaa ei matkalainen uudessa paikassa onneksi esittänyt. Karsinaan päästyään hyökkäsi heti heinäkasalle, joten hyvillä mielin sai varsan jättää aloittelemaan elämää suuressa maailmassa.
Viikonloppu vietettiin Savossa sukuloiden ja maanantaiaamuna haettiin kotiin lähtiessä Puten uuden kodin pihaan parkkiin jätetty vinka. Samalla tietysti päästiin vielä tervehtimään itse hevostakin (vai olikohan se niinpäin, että vinka jätettiin, jotta olisi hyvä tekosyy käydä vielä samalla reissulla varsaa katsomassa...) Poika oli sopeutunut hyvin ja oli juuri lounaalla tarhassaan, eikä sitä juuri kiinnostanut, kuka aidan takana kävi sitä kameralla sihtaamassa.
Putte Savonmualla
Puten reenari oli jo viikonloppuna käynyt vilkaisemassa uutta valmennettavaansa. Puheesta päätellen varsa on aika tuhdissa kunnossa (tä, juurihan se näyttelyä varten saatiin hoikaksi :) ), mutta liikkuu kuitenkin kuulema ihan kivasti, ja kroppakin muuttuu, kun alkaa säännöllinen treeni. Tiedä vaikka siitä oikeasti juoksija tulisi? Perttunenkin perui ihan lehdessä puheitaan juoksijalle sopimattomasta raskaasta rakenteesta, kun kommentoi, että: "Raskaskin hevonen voi mennä kovaa." Oli siis kokosivun juttu Lapin Kansassa näyttelyä seuraavalla viikolla yleensä suomenhevosten kasvatuksesta, näyttelyistä ja tietysti itse Perttusesta, joka on jäämässä eläkkeelle virastaan.
Tänään uskalsin vihdoin viimein tiedustella, miten varsalla menee maailmalla. Kysyin, jotta joko se pitää hakea pois... Ei kuulema saa hakea, ravaa ihan hyvin ja takapääkin alkaa pysymään paikallaan (elikäs ovat saanett pukittelut vähemmälle), oli kommentti. No, kiireistä valmentajaa en sen kummemmin vaivannut pidempään. Pitänee taas rimpautella jonkin ajan päästä uudelleen.
Eilen käväistiin tuomarin arvioitavana Rovaniemenn näyttelyssä. Putte oli puunattu edellisenä päivänä ihan hevosshampoolla (normaalisti käytän EVIRA:n eläinlääkärin suosittelemana Teepolia...). Elämänsä toiseen kokopesuun varsa suhtautui varsin suosiollisesti. Ainostaan otsatukan ja pään pesun välttämättömyydestä jouduttiin hieman keskustelemaan. Paketoin Puten fleeceloimeen ja päästin sen takaisin tarhaan, koska en haluunut tallissa seisottaa ulkoilmaelämään tottunutta varsaa. Putte kuopi maata niin, että pölinä kävi ja kellahti sitten autuaasti piehtaroimaan. Loimi suojasi muun kropan, mutta harja sai kyllä vähemmän komean multakuorrutuksen...
Näyttelypäivän aamuna jouduin hieraisemaan silmiäni toisenkin kerran; juu, loimi oli kyllä pysynyt päällä, mutta varsa oli väärällä puolen aitaa. Siis takapellolla laiduntamassa! En edes uskaltanut ajatella millainen pallomaha loimen alta paljastuu, jos varsa on jo tunteja aiemmin ryöminyt porttipuomin ali vihreämmille apajille. Onneksi ovat saaneet koko ajan syödä vihreää, vaikkakin niitettynä ja määrältään säännösteltynä, niin ei mennyt maha ihan sekaisin!
Loppujen lopuksi Putte oli varmaan ollut pellolla aika vähän aikaa, sillä tarkoin varjeltu ei-niin-pallomainen-maha oli lähes entisellään. Manta apukäsineen tuli sovittuun aikaan ja pakattiin loput kamppeet sekä kaviokkaat kyytiin ja lähes aikataulussa päästiin matkaan. Loppumatkasta saatiin tutulta hevosmieheltä soitto, että missä olette tulossa, kun pitäisi olla jo! Oltiin siis noin tuntia ennen arvioitua aikaa menossa näyttelypaikalle, mutta olivat kiirehtineet mittauksia sillä mallilla, että oltiin "myöhässä". Itse arvosteluaikataulu oli noin 15 minuuttia aikataulusta jäljessä, eli itse asiassa oltiin siis ihan ajoissa paikalla.
Siispä heti saavuttua otettiin hevoset kiireesti ulos vinkasta (onneksi Urhon kotiväki oli jo paikalla ottamassa ison tumman huomaansa). Pinteli hännästä pois ja kiiruusti kohti mittauspaikkaa. No, eipähän ehditty jännittää! Itse mittaus meni eka kertaa vieraita tammoja näkeväksi oriksi ihan hyvin. Tässä vaiheessa tarkistettiin ja arvioitiin myös kaviot. Nyt olikin sitten aikaa odotella ja kerätä sitä jännitystä. Ja Putella oli aikaa nostatella hormonitasoa ihanien tammojen esiintyessä parhaimmillaan viiden metrin päässä sen katoksesta! No jaksoipahan varsa ainakin esiintyä ryhdikkäästi!
Tammoja näköpiirissä!
Omassa arvostelussaan Putte käyttätyi muuten ihan kivasti (vaikka olikin hypätä nahoistaan miehisyytensä tunnoissa), mutta raviliikkeiden arvostelussa punki taas ajoittain päälle (kotona harjoitellessa sain sen kulkemaan suoraan punkematta). Onneksi kuitenkin saatiin näytettyä liikeet sivusta paremmin, joten hyvin meni.
Loppuarvostelussa tammojen ympäröimänä
Iso Kiitos Mantalle kaikesta avusta; kuvaamisesta, apukäsinä toimiminsesta sekä ennen kaikkea rauhoittavasta olemuksesta varsan esittäjän jännätessä... Tuloksena II- -palkinto, roppakaupalla kokemuksia sekä hevoselle, että itselle sekä mukavia uusia ihmistuttavuuksia!
Loppuun vielä videot liikkeiden esittämisestä sekä loppuarvostelusta:
Kulunut viikko hujahti ohi ja nyt on edessä Puten puunaus torstain näyttelyä varten ja perjantaina pitkä reissu Savoon. Viime viikolla jatkettiin treenihölkkiä tutulla mökkitiellä. Lauantaina kävin reissun yksin Puten kanssa. Lastaus kotipihassa ja purku sujuivat hyvin. Valjastaessa Putte nuokkui pää vinkan perälautaa vasten. Ajattelin säännöllisemmän juoksutuksen vähän jo väsyttävän varsaa ja valmistauduin kevyeen kävelytykseen. Alkukäyntien jälkeen Putte tarjotteli jo ravia ja luvan saatuaan sinkosi matkaan -välillä pysyttiin hienosti ravilla, välillä piti heitellä pukkeja... Kääntöpaikan jälkeen tutut tahmakaviot ilmaantuivat jostakin ja ravi meni himputteluksi. No kävelytin sitten aika paljon, ettei homma mene koko ajan käskemiseksi. Toisen kääntöpaikan jälkeen irtosi sitten iloisempaakin ravia, kun varsa hoksasi suunnan olevan kohti kotikuljetusta.
Eilen käytiin kolmannen kerran näyttämässä varsalle kylän ravirataa. Talvellahan käytiin pari kertaa siellä humputtelemassa ja paikkaan tutustumassa. Olin pyytänyt Onnilan väkeä paikalle tarkistamaan muutamaa valjastusjuttua, mutta paikalle oli jäänyt myös muita kylän hevosmiehiä omien treeniensä jälkeen. Onneksi Puttea on nyt kuljeteltu ja sille vieraita paikkoja näytelty, niin osasi käyttäytyä hyvin ihmisten ilmoilla! Miehet totesivat, että onpa rauhallinen orivarsa (tässä kohtaa joku kurkkasi Puten mahan alle varmistamaan, että sukukalleudet on tallessa :)). Rauhallinen poika oli myös radalle päästyään: kävellä lompsi puoli kierrosta ja sitten pyydettäessä hölkkäili nöpöhölkkää ilman pienintäkään kiirettä mihinkään! Mukavahan se on, että varsa pysyy nahoissaan ja hyppysissä, mutta se tyyli taitaa sopia paremmin sinne kyntöpellolle...
Ekan kierroksen takakaarteessa alkoi takaa kuulua ihan kuin renkaiden suhinaa. Ehdin jo miettiä, että joku kerkesi jo lähteä perään hölkälle, kunnes silmäkulmasta näin jotain punaista... Pakettiauton kirittämänä Putesta löytyikin ihan uusi vaihde. Olipa mukava päästellä, kun varsa pidensi askeltaan ja ravasi rytmikkäästi tuulen viuhuessa korvissa. Välillä tietysti piti pukitella ja laukatakin ja huudella kavereille, mutta varmaan nämä hömpötykset jää pois ravurin alun aikuistuessa ( ja kuulema sekkikin voisi olla vähän kireämmällä, ettei pääse päällään ottamaan alhaalta pukkivauhtia).
Kirittäjän jäätyä matkasta kävelytin vähän ja käänsin vielä hölkkäkierrokselle toiseen suuntaan. Ihmisten kohdalla Putella meinasi taas loppua virta, joten hölkkyytin vielä periaatteen vuoksi lyhyen pätkän ja annoin sitten kävellä pitkät loppukäynnit.
Tänään on siis pesupäivä niin varsalla kuin varusteillakin. Puten passi on etsitty esille, pumpulit varattu valmiiksi Urhon korvia varten (Urkki lähtee samalla kyydillä jo kohti kotiaan) sekä apukädet tilattu aamuksi paikalle. Puten arvostelu on arviolta puolen päivän aikaan, joten ihan ennen kanan pieraisua ei tarvitse liikkeelle lähteä. Huomenna sitten lisää kuulumisiä!
