Torstai-aamu 16.6.2011 Ajattelin vilkaista ennen aamutalliin menoa (klo 4.30), mitä valvontakamerassa näkyy... Tomera hevosenalku seisoi kuivana emänsä vierellä! Puolilta öin tamma oli vielä nukuskellut päätä roikottaen, korvat lurpallaan ja välillä makustellut heiniä; ei tuo kyllä tänä yönä varso, -ajatteli ensikertalainen ylihuolehtivainen emäntä, joka jo useamman viikon (lue pari kuukautta) oli tuijotellut muka-löystyviä-lantiolihaksia ja kovasti-maitoa-täynnä-olevaa-utaretta. Paljon oli luettu netistä tarinoita levottomasti liikehtivistä tammoista, jotka yhtenään huiskivat hännällä, polkivat jalkaa ja purivat kylkiään varsoakseen vasta "ei tänä yönä, mutta seuraavana". Parina yönä oli noustu katsomaan ruudulta levollisesti oleilevaa tammaa ja kun mitään muutosta ei käytöksessä ollut, päätettiin tämä yö nukkua kunnolla.
Kun sain toinnuttua "salavarsomisesta" hilpaisin talliin muistellen niitä tunti-sääntöjä; milloin pitikään varsan nousta, milloin imeä ja kakatakin piti. No, varsa oli tissillä kovasti maitoa ryystäen ja pikikakkojakin oli useampi läjällinen! Jälkeisetkin olivat poistuneet siististi kokonaisina, joten siltä osin saatiin huokaista. Oli toki varauduttu edellisen varsan tapaan jälkeisten jäämiseen; tropit oli varattu jääkaappiin kaiken varalta ja puhelimen päässä oli perhe-eläinlääkäri luvannut päivystää sekä reilun 400km:n päästä hujauksessa meille Etelä-Lappiin hurauttaa, jos hätä olisi, eikä paikallista olisi käytettävissä.
Passintarkastuksessa selvisi kyseessä olevan pienen oripojan! Vaikka koko ajan uudesta ravikuninkaasta oli höpötetty, niin salaa sitä "helpompaa" tammavarsaa toivottu. No, on niitä oreja toki ennekin tullut käsiteltyä ja tästähän sitten koulittaisiin Maailman Hyväkäytöksisin Ori =).
Ensimmäistä Omaa Kasvattia olisi ihasteltu vaikka koko päivä, mutta töihin oli kuitenkin lähdettävä. Onneksi appivanhemmat huolehtivat heppojen päivähoidosta.
