Ensilumi ja muita ihmetyksen aiheita

Syksy on ollut todella lämmin ja extrapitkä. Ainaiseen harmauteen ja pimeyteen on saatu vain harvoin valoa auringosta. Marraskuun alussa oli kuitenkin mukavan kipakka pikkupakkanen ja outu valoilmiökin loisti taivaalla. Tarhassa lätäköt olivat jäässä ja Putella jälleen uutta ihmettelyn aihetta.

Mammahevonenkin joutui laittamaan tossut jalkaan, kun tarhan pohja oli jäätynyt möykkyiseksi ja kengättömän jalkapojia pisteli. Äipän lenkkarit saivat Puten kiinnostuksen heräämään ja pitihän niitä vähän maistaakin...









5-kuukauden ikäisenä Putte myös mitattiin kotikonstein emännän väkertämällä säkämitalla. Sään kohdalla korkeutta löytyi n. 128cm ja pyllyn päältä 135cm. Taitaapi siis kasvaa ihan keskiverto suomipollen vauhtia.

Lunta on jouduttu odottamaan täällä Etelä-Lapissakin todella pitkään. Suunnittelin kuvaavani Putte-pojan ensimmäisen lumikokemuksen, mutta haaveeksi jäi, sillä olin juuri työreissulla, kun viti satoi maahan. Mutta eipä tuo varsa ollut juurikaan lunta ihmetellyt. Työreissulta auton perään jäi aamuksi pihaan hevosvinka ja tietysti piti käyttää hyväksi mahdollisuutta totuttaa varsa kyseiseen kuljetusvälineeseen. Nelli ei juuri matkustamisesta pidä, joten sen esimerkkiä en varsalla halunnut esitellä. Muorihevonen puhisi jo vinkan nähdessään ja tietysti Puttekin ihmetteli, mikä äippää huolestuttaa. Olin laittanut heiniä lastaussillalle, jotta voivat siinä syödessään vaivihkaa totutella koppiin ja ehkä jopa kokeilla, miltä se silta tuntuu kavion alla. Seisoin itse sillalla heposten syödessä heiniä, kun Putte kiipesi myöskin sillalle. Hetken se ihmetteli siinä ja rupesi syömään! Reipas pikkuvarsa käveli sitten sisälle vinkaan. Ainoa ogelma oli, etten ollut varautunut sen tulevan sisälle asti, joten en ollut pyytänyt ketään olemaaan varmistamassa ulostuloa, ettei Putte putoa sillalta peruuttaessaan. Alas kuitenkin päästiin kunnialla ja vein hepat tarhaan aamuheinille. Ennen vinkan palautusta kokeillaan vielä toinen kerta avustajan kera.

Uuden ihmettelyä

Tänään oli "syksyn" lämpimin päivä ja sopivasti vapaapäivä, siis sopiva pesupäivä! Nelli nukkuu isossa varsomiskarsinassa miten sattuu (yleensä vessapaikan päällä!) ja on sitten ollut sen näköinenkin. Talliin asti en viitsi sisältä lämpimän veden letkua vetää, joten Mamma piti pestä ulkona. Kesällä Putella oli Nellin pesun ajan kiinnipitäjä, mutta nyt ainoat apukädet olivat 5-vuotiaan, joten parasta oli järjestää ihmislapselle muuta puuhaa ja pärjätä kahdella kädellä.

Päätin laittaa Puten tolppaan kiinni ja heiniä nenän eteen. Täytin verkon, jotta se saisi syödä pää ylhäällä, eikä olisi vaaraa narun sotkeutumisesta jalkoihin tai kaulan ympärille. No, enpä ollut tullut ajatelleksi, ettei hevosen alku ollut koskaan heinäverkkoa nähnyt! Heinäpussi vieläpä hiemen heilui, joten kauhistus oli valmis. Ei auttanut muu, kuin antaa Nellin näyttää mallia, mihin tarkoituksen moista heiluvaa möykkyä käytettiin. Varsa mietti hetken ja antoi ahneudelleen periksi. Nellin sidoin viereiseen tolppaan suihkun ajaksi.

Ihmeen hyvin (onneksi) Putte malttoi seisoa emänsä pesun ajan. Vähän uhkarohkeaahan tuo tietysti oli ja olisi saattanut päättyä huonostikin... Välillä Putte kyllä säikkyi jotakin ja riuhtoi narussaan, mutta löysytti itse aina narun astumalla lähemmäs tolppaa. Varsa myös söi koko ajan, joten mistään paniikista ei ollut kyse. Puttea itseään en ole vielä koskaan pessyt, joten siihenkin totuttaminen on edessä. Mikäli syksy (ja rapakelit) jatkuu, voisi jalkojen pesua harjoitella vielä tänä syksynä.

Eläinlääkärin käynti

Viime viikonloppuna perhe-eläinlääkärimme kävi siippoineen meillä kyläilemässä. Ja tietysti hommia oli kertynyt tehtäväksi. Puten kitalakihalkioepäilyn poissulkemisen lisäksi Nelli-mamma kaipasi hammaslääkäriä (se pitää rauhoittaa, eikä sitä haluttu tehdä tiineelle viime keväänä).

Pikku-Puttea nukuttaa

Vaikka Putte suht järkevä varsa onkin, pistettiin se kuitenkin vähän "kanttuvei" suun penkomisen ajaksi. Mittanauha osoitti meidän pikkuvarsan painavan jo yli 200 kiloa ja sen mukaan lekuri mittasi tropit. Putte käyttäytyi hienosti, kun rauhoitteet pistettiin suoneen (molemmin puolin kiinni ja emäntä vielä vieressä varmistamassa).

Sano "AAA"...

Onneksi ylimääräisiä reikiä ei suusta löytynyt! Joten siltä osin saadaan huokaista helpotuksesta.

Sitten kuunneltiin vielä sydän ja keuhkot. Putte yskähteli tässä syksyllä jonkin verran. En ollut kastellut hieman pölyisiä heiniä, jotka syötettiin ulkona. Nyt sitten kastellaan kaikki heinät (ja muhat), eikä yskähtelyjä ole kuulunut viikkoihin. Kehkoissa ei onneksi ylimääräisiä rohinoita kuulunut, joten mitään peruuttaamatonta ei juoksijan alun happikoneistolle liene tapahtunut. Täytyy olla tarkempi vastaisuudessa!!

Sitten oli Nellin vuoro. Höpsö Mamma tuhahteli jo varsan rauhoitushommille ja puöritteli silmiään, kun joutui kahden puolen kiinni ovien väliin. Neulan pisto sai san aina hätkähtämään niin, että lekurin varpaat olivat vaarassa (todellisessa murskaantumisvaarassa, sillä mittanauha osoitti elopainoa olevan yli 700kg!). No, kunhan varsa on omillaan, niin vähennetään sitten Mamman ruokamäärää... Kolmas kerta sanoi toden tällä kertaa, ja vihdoin kahden tropinlisäyksen jälkeen saatiin äitihepalle "rautahymy" ja tohtori saattoi todeta hampaiden olevan vailla vain pientä raspin pyyhkäisyä.

Jotta sukulaisten vierailusta saatiin kaikki irti, pistettiin tohtori vielä Nellin selkään ja niin Putte pääsi taasen lenkille. Alkumatkasta varsa pani hommat ranttaliksi ja riekkui niin, että kädet olivat vielä seurravanakin päivänä kipeät. Pian hevosen lapsi kuitenkin rauhoittui ja palattiin päiväjärjestykseen Puten kävellessä takana. Tätä tarvitaan lisää (pitänee siis yrittää suostutella Isäntä Mammahevosen selkään...)!