Edellisestä jäi puuttumaan muutama kuva; olkoon tässä muistona talven kipakoista pakkasista.
 | ||||||
| Mammatamma ja Putte 8kk |
 | |||
| Maitobaari löytyi helman alta |
Puten käytöskoulu on sujunut milloin paremmin, milloin vähemmän hyvin. Puten ollessa 9-kuinen, ajattelin, että voitaisiin ottaa muutama potretti. Ihan vain "kasvunkansioon", että voisi sitten kymmenen vuoden päästä katsella miten pieni ja söpö se olikaan... Pieni, ehkä, mutta söpöydestä (aiankaan käytöksen osalta) ei voinut puhuakaan. Oma vikahan se vain on; aina kuljetaan mamman kanssa tarhaan ja takaisin, eikä hevosen tekelettä juuri ole yksin "preppailtu". No hulinaksihan se tietysti meni; likellä oli, ettei juossut poikapolle villinä ja vapaana ja taluttajansa kavion otsaan saaneena maannut hagella tajuttomana... Periksihän ei voinut antaa, joten sen ainoan kerran varsa sai ketjun suuhunsa ja aikansa koikkelehdittuaan rauhoittui kävelemään ja seisomaan sen verran, että saattoi kiittää rapsutuksin ja palauttaa viikarin mammansa huomaan. (Ja jossain välissä isäntäkin kerkesi kameran nappia painamaan , joten se kuvakin saatiin talteen!)
 | |
| Putte 9kk |
Putestahan on tarkoitus tehdä juoksija, mutta kiirettä ei asialla ole aiottu pitää. Ennen "poikien koulua" orilaitumella on kuitenkin tarkoitus oppia takaa-ajon salat, jotta voi sitten syksyllä jatkaa kärryt perässä. Koskapa varsa on vielä kasvava ja toinenkin perheen kasvava (ihmis-)lapsi kelpuuttaa kirpparikamppeet käyttöönsä, hankittiin Putellekin ekat silat hevostelun lopettaneen immeisen valjashuoneesta. Ihan kelpo vehkeet saatiinkin (plus pari loimea seuraavan talven varalle). Muutama lisäreikä rintaremmiin, niin passaa hyvin päälle.
Kuolaimet sen sijaan ostettiin ihan kaupasta, kun valjaiden mukana tulleet olivat huimat 14cm pitkät. 12,5cm:n ravikuolaimet ja jo aiemmin kirpparilta hommatut suitset saivat ensi käyttönsä pari päivää sitten. Parkkeerasin varsan ovien väliin kiinni kahdelta puolen, sutaisin vähän siirappia kuolaimiin ja niin Putte imeskeli tyytyväisenä makeat suihinsa. Jo aiemmin olin alkanut pukea Putelle päitset korvien yli. Onneksi, sillä siinäkin oli alkuun oma opettelemisensa. Nyt kun kuolaimet oli se uusi juttu, oli hyvä, että korvien yli pukeminen oli jo tuttua puuhaa. Se sen sijaan ei ollut tuttua, että suun aukaisemalla sinne joutuneet tavarat eivät pudonneetkaan pois! Putte on kyllä niin kakara, että kaikki pitää tunkea suuhun (paitsi ihminen vaatteineen, joka on siltä puuhalta kiellettyä aluetta). Putte alkoi hermostua ja rupesi riuhtomaan narujaan (mitä en halunnut sen oppivan siinä(-kään) tilanteessa), joten sekunnin hiljaa seisottuaan se sai päävehkeet yltään ja sai mennä karsinaansa.
Seuraavana päivä vaihdion suitsiin pidemmän otsapannan, kun alkuperäinen näytti vähän kiristävän korvien tyveä. Sipaisin siirappia ja puin suitset Puten ollessa irtaallaan karsinassa. Taas ihmeteltiin ja kolisuteltiin kuolaimia, mutta muutoin polle pysyi rauhallisena. Paljon rapsutuksia ja suitset pois, kun suu oli hetken hiljaa. Tämä meni hyvin!
Silojen vuoro oli sitten iltapäivällä. Loimen pukeminen on onnistunut hyvin jopa irti ollessa tarhassa ja massun ympärillä on kiristänyt loimivyö. Lisäksi aina päitsiä pukiessa ruukaan nakata narun huolettomasti sen selän päälle, joten itse valjaiden pukemisessa ei pitänyt olla paljonkaan jännitettävää. Eikä ollutkaan. Selässä olevia remmejä piti tietysti maistaa, mutta muuta ihmeempää ei eka kerrasta löytynyt.
Seuraavana päivä käytiin sitten silat selässä pieni mutka pihapellon ympäri. Laitan nykyisin Putelle aina ketjun leuan alle, kun talutan sitä ilman äiteetä. Pysyy poika skarpinpana siitä, minne ollaan menossa ja milloin pysähdytään, vaikka ketju ja naru ovatkin löysällä.Hieman pihalla piti jännittää ojia kaivavaa vanhaa isäntää, mutta muutoin meni hyvin ja osasin lopettaa ajoissa, kun molemmilla vielä oli kivaa.
Putte on muutenkin ollut varsin mukava käsitellä viime aikoina. Se väistää sekä taka-, että etupäätä suht kevyellä paineella ja muistaa yleensä pitää hammaskalustonsa irti ihmisistä (mammatamma saa sitäkin useammin jälkikasvun hampaat milloin mihinkin osaa kroppaansa...). Hoksasin kuitenkin, että pitäisi osata myös "väistää" eteenpäin takaa puudettäessä, esim. vinkaan lastattaessa. Putte oli alkuun enemmän kuin hämillään. Aiemmin se oli yrittänyt aina kävellä eteen, kun sitä väistätti sivulle takaapäin. Nyt sitten pitikin mennä eteen, kun suoraan pyllyn takaa työnsi. Oikein kuuli, miten sen pienessä päänupissa kävi raksutus, kun se yritti selvittää itselleen, mitä piti tehdä ja miksi eteenpäin menosta nyt saikin rapsutuksi ja kiitosta. Polle parka meni niin hämilleen, että alkoi haukottelemaan aina, kun pyysin eteen ja se astui pyydettyyn suuntaan! Uskomatonta, miten sijaistoiminnot voivatkin olla noin näkyviä! Taas lopetttiin hyvin menneeseen suoritukseen. Tästä on kiva jatkaa seuraavalla kerralla.
