Perjantaina sain postista Nellille paketin: Trekker Pro Classic -käytetty, mutta hyväkuntoinen. Trekkerin joustorunkoista Nelli on käyttänyt ylläpidossa, ja koskapa Nellin alkuperäinen satula ei ole vuosiin sille käynyt. eikä Trekkerin rungotonkaan sen kahden tiineyden ja iän notkistamaan selkään enää passannut, oli aika ryhtyä satulakaupoille. Paljon ollaan Nellin kanssa puskailtu ihan ilman satulaakin, kuin myös ensimmäiset ratsastukset mamman kotiuduttua hoituivat pehmustetun huovan kera, mutta Nellin uusi rooli minun selkäterapeuttinani vaatii vähän tukevampaa (ja takapuolelle ystävällisempää) istuinta. Tänään siis päästiin koeratsastamaan satula ja aloittelemaan Nellin naksukoulutusta. Nelli on ruvennut jännittämään satulointia (hiki nousi pintaan jo satulaa soviteltaessa) ja varsinkin satulavyön kiristystä.
Aloiteltiin naksuun ehdollistumista siten, että aina luopuessaan naminyrkin nuolemisesta ja kääntäessään päänsä sivuun, kuului naksu ja tamman sai maksun; ruisleivän palasia. Satulavyötä kiristäessä naksautin samalla, kun vyö kiristyi ja tamma seisoi pää eteenpäin (ei korvat luimussa minua kohti). Uskon menetelmän tuottavan tulosta ahneen suomimamman kanssa, siitä jo tämä kerta antoi toivoa!
Sitten metsään! Kävin ratsastusterapeutilta kesällä kyselemässä omakuntoutusohjeita (lannenikamissa oleva kuluma aiheuttaa ajoittain ongelmia) ja hänen ohjeidansa mukaan nyt sitten aloitellaan rauhallisesti. Ja reissun jälkeen ohjelmassa venyttelyä -meillä molemmilla!
Tutulla metsäpolulla, tuttu liinaharja tätikuljettimena
Nykyinen suitsitus; pään nykimistä aiheuttaneet kuolaimet oli jo ylläpitopaikassa hylätty ja Hackamore näin maastossa ihan vain kaiken varalta, jos mamma innostuu liikaa...
Vaikka alkukesestä ei vielä kaviokkaita meidän pihassa nähty,
valmistauduttiin niiden tuloon; -heinänteolla! Saatiinkin mahtavat
heinäpoudat ja paalit kuivina suojaan ilman kuivurin apua!
Viime talvi kuluikin ilman omia elikoita, mutta onneksi pääsin hevostelemaan Onnin ja Seijan hevosilla; joten iso kiitos heille, kuin myös Viiville ja Siirille tädin kuljettamisesta.
Lainaratsu Siiri
Helmi antoi kärrykyytiä...
Mitä sitten puuhasivat viime talvena Mummoponi Caro ja Mammatamma Nelli, kumpikin tahoillaan; siitä juttua myöhemmin.
Vieremä 8.8.2014; hyvissä ajoin (kerrankin!) oli Pellonpään ihmispoppoo paikalla. 17.30 olisi vuorossa Puten ensimmäinen virallinen esiintyminen raviareenoilla! Pian tulivat paikalle myös fanijoukot Kuopiosta.
17.12 on kello ja hermoilevat omistajat jo epäilevät varsan jääneen kyydistä, kun ei näy tuttu läsipää lämmittelyssä... Hetikohta kaksi rautiasta suomipollea kuitenkin hölkyttelee takasuoraa rintarinnan; Putte ja tallikaverinsa Patriootti ottavat tuntumaa rataan kevyesti hölkkäillen.
Pellonpään Puhuri ja Patriootti
Putte ja valmentaja-ohjastaja Tero Mäenpää
Volttaus ja lähtöön; heti kärkeen 11 askelta laukkaa (treenarin mukaan sillä takaset jäävät välillä kyydistä, kun takavuohisissa ilmeisesti on välillä kasvusta johtuvaa kipuilua ja varsa hyppäsi sen takia laukalle).
Muutoin Putte ravaili varsin mallikkaasti maaliin saakka (välillä 46-vauhtia, kun oli kaveri kirittävänä kiinni). Videolla lähtö ja maalisuora. Lähtö kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta:
http://down0.09181-down0.dna.qbrick.com/09181-down0/archive/20140808/20140808_44_301_360.mp4
Lähdön jälkeen oli vuorossa taas yksi uusi etappi; ensimmäistä kertaa hevosenomistajana varikolle. Huippu-urheilijan alkuna Putte tietysti joutui heti doping-testiin; pissasi purkkiin ja antoi verinäyteen ongelmitta...
... ja sitten pääsikin takaisin katokselle palautusjuomalle ...
... ja ylpeiden omistajien omistajien taputeltavaksi
Kiitos kaikille myötäeläneille ja erityisesti Kuopion kannustusjoukoille!
Nyt saa varsa huilia ja antaa vuohisten vahvistua. Samaan taukoon poltetaan myös etusääreltä luuliika ennen kuin se kasvaa vaivaamaan kulkua. Syksyn mittaan tavoitteena Nuoret radalla-lähdöt!
Heinäkuun alkupuolella käytiin hakemassa reissutammat kotiin! Mammatamma-Nelli oli viettänyt Marraskoskella lähes 2 vuotta ja Mummoponi-Caro vuoden verran Teerivaarassa. Kiitos sijaiskodeille hyvästä hoidosta! Nellillä meni pari päivää sopeutua kotiin ja mummon seuraan ison pihattolauman sijaan, mutta nyt tammat ovat kuin eivät poissa olisi koskaan olleetkaan.
Nelli 19-vee
Laitumen pusikot hyötykäytössä; ötöt saavat kyytiä mahan alta ja varjo tuntuu mukavalta
Mamma ja masu (ei, Nelli ei ole tiine...)
Lisää vatsantäytettä
Nelli-mammakin alkaa harmaantua
Valkoaamainen mummokin hyödyntää varjoa
kuusen alla on paras paikka
Mammat ovat illansuussa jo mielellään lähdössä pihatarhaan yöksi
3-vuotiaaksi varttunut nuorimies Putte on edelleen treenissä Maaningalla. Kovasti ollaan pojan opetuslähtöön tuloa odoteltu ja nyt se suuri päivä on huomenna koittamassa. Treenarin mukaan Putte olisi ollut valmis oppariin jo alkukesästä, mutta keväällä kiukutteli ensin oikea takakoipi (klinikalla ei röntgenissä löytynyt vikaa; piikittivät kintereen kuitenkin ja treenari löi alle päärynäkenkäviritelmän, joilla toimenpiteillä ravi alkoi taas kulkea), sitten kesäkuulla oli hiekkaepäilyn ja psyllium-kuurin vuoro, jonka perään heti parin päivän kuume. Ei taida urheilija tervettä päivää nähdä...
Putte 3-vee
Puten kuulumisia maailmalta olisi tarkossa kirjata ahkeramminkin tänne blogiin muistiin, mutta samalla kertoilla mammojen kuulumisia täällä kotona. Joten luvassa hieman muutosta ulkoasuun, jahka aikaa löytyy...
