Perjantaina sain postista Nellille paketin: Trekker Pro Classic -käytetty, mutta hyväkuntoinen. Trekkerin joustorunkoista Nelli on käyttänyt ylläpidossa, ja koskapa Nellin alkuperäinen satula ei ole vuosiin sille käynyt. eikä Trekkerin rungotonkaan sen kahden tiineyden ja iän notkistamaan selkään enää passannut, oli aika ryhtyä satulakaupoille. Paljon ollaan Nellin kanssa puskailtu ihan ilman satulaakin, kuin myös ensimmäiset ratsastukset mamman kotiuduttua hoituivat pehmustetun huovan kera, mutta Nellin uusi rooli minun selkäterapeuttinani vaatii vähän tukevampaa (ja takapuolelle ystävällisempää) istuinta. Tänään siis päästiin koeratsastamaan satula ja aloittelemaan Nellin naksukoulutusta. Nelli on ruvennut jännittämään satulointia (hiki nousi pintaan jo satulaa soviteltaessa) ja varsinkin satulavyön kiristystä.
Aloiteltiin naksuun ehdollistumista siten, että aina luopuessaan naminyrkin nuolemisesta ja kääntäessään päänsä sivuun, kuului naksu ja tamman sai maksun; ruisleivän palasia. Satulavyötä kiristäessä naksautin samalla, kun vyö kiristyi ja tamma seisoi pää eteenpäin (ei korvat luimussa minua kohti). Uskon menetelmän tuottavan tulosta ahneen suomimamman kanssa, siitä jo tämä kerta antoi toivoa!
Sitten metsään! Kävin ratsastusterapeutilta kesällä kyselemässä omakuntoutusohjeita (lannenikamissa oleva kuluma aiheuttaa ajoittain ongelmia) ja hänen ohjeidansa mukaan nyt sitten aloitellaan rauhallisesti. Ja reissun jälkeen ohjelmassa venyttelyä -meillä molemmilla!
 |
| Tutulla metsäpolulla, tuttu liinaharja tätikuljettimena |
 |
| Nykyinen suitsitus; pään nykimistä aiheuttaneet kuolaimet oli jo ylläpitopaikassa hylätty ja Hackamore näin maastossa ihan vain kaiken varalta, jos mamma innostuu liikaa... |
|
|
|
|
Vaikka alkukesestä ei vielä kaviokkaita meidän pihassa nähty,
valmistauduttiin niiden tuloon; -heinänteolla! Saatiinkin mahtavat
heinäpoudat ja paalit kuivina suojaan ilman kuivurin apua!
Viime talvi kuluikin ilman omia elikoita, mutta onneksi pääsin hevostelemaan Onnin ja Seijan hevosilla; joten iso kiitos heille, kuin myös Viiville ja Siirille tädin kuljettamisesta.
 |
| Lainaratsu Siiri |
 |
| Helmi antoi kärrykyytiä... |
Mitä sitten puuhasivat viime talvena Mummoponi Caro ja Mammatamma Nelli, kumpikin tahoillaan; siitä juttua myöhemmin.
 |
| Nyt jatkamme matkaa yhdessä <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti