Pellonpään poppoo

Pellonpään poppoo

lauantai 11. lokakuuta 2014

Ne ovat täällä taas :)

...nimittäin pitkäkorvaiset ystävämme. Kolmen kuukauden kesätöiden (eläinpuiston talutusratsuina) jälkeen on aaseilla 9 kuukauden vuosiloma. Aasit Latte ja Asko paitsi viihdyttävät  lähitienoota vienolla laulullaan (hii-haa-haa-haa-haa, yleensä iltapimeällä, kun herrasväen mielestä sisälle olisi jo pitänyt päästä tai jos muuten vaan palvelu on myöhässä), myös aiheuttavat harmaita hiuksia talon väelle tempuillaan.

Viime viikolla soitti naapurin tyttö minulle töihin ja ilmoitti, että aasit painelivat tien yli naapuritilalle päin. Soitin appiukolle, joka olikin jo menossa  karkulaisten perään, onneksi! Aaseilla ei ole päitset päässä ulkona, etteivät tartu soljista kiinni Slow feeding-verkkoihin, joten niiden kiinniottaminen voi olla aika kinkkistä. Eipä auttanut, kuin hypätä Ooppelin rattiin ja hieman nopeusrajoituksia venytellen polkea autovanhusta kohti kotia. Kotiin tultua hain päitset ja namikipon tallista ja suuntasin naapuriin. Appeni oli vahdissa pellon laidalla, kun aasit laidunsivat tyytyväisinä aidattomalla(!) isolla vihreällä pellolla. Jos pitkäkorvat eivät halua tulla pyydystetyiksi, ei niitä tuolta aukealta kyllä kiinni saisi.

Asko on epäluuloisempi luonteeltaan, joten suuntasin Laten suuntaan kuppia rapisuttaen. Neiti-aasi ei tehnyt elettäkään tullakseen vastaan, mutta ei lähtenyt karkuunkaan, joten sain sen päitsiin. Asko seuraili toimitusta ojan takana epäluuloisen näköisenä. Läksin vain kävelemään pois päin ja annoin Laten välillä syödä kupista. Askon ahneus voitti ja se pinkoi laukalla perään ja hetken miettimisen jälkeen painoi turpansa kupin pohjalle ja sain senkin kiinni. Mistäkö parivaljakko sitten oli tarhastaan poistunut? Portti oli ehjä, mutta takalaidalta oli yksi aidaspuu jyrsitty irtipoikki ja sieltä jostain ladon takaryteikön läpi ja ison ojan yli olivat kaverukset suunnanneet kohti naapurin vehreämpiä laitumia. Aidaksia on toki jyritty ennenkin, mutta nyt piti ottaa järeämmät konstit käyttöön ja viritellä sähkö puiden suojaksi.

Tämä karkureissu oli tietysti vastaisku aasien laihdutusoperaatiolle. Latellakin kun on jo niskaan muodustumassa hyvää vauhtia rasvapatti ja Askon selkä on lähes yhtä leveä, kuin pitkäkin. Jotta dieettiläisten heinäannos ei tulisi syötyä hotkimalla, hankin niille (ja Nellillekin) Slow feeding-verkot. Askon omia ratkaisuja koskien hidasta ruokintaa on nähty ennenkin (täältä löytyy) ja jatkoa seurasi. Aasien verkot ovat kolminkertaiset ja laitan heinät niin, että aasit joutuvat syömään kahden verkon läpi ja yksinkertainen verkko on seinän puolella. Verkot olivat olleet käytössä muutaman päivän, kun pysähdyin katselemaan Askon touhua. Sillä kertaa ei ollut kännykkää kameroineen mukana, ja Askon toimintakin vielä vähän kokeilevaa verkon tuuppimista, mutta seuraavana iltana aasi-herra tiesi tasan tarkkaan mitä oli tekemässä...


Joten jos sinua joskus sanotaan aasiksi, ota se kohteliaisuutena. Ainakin meidän tallista älymystöön kuuluvat pitkäkorvat!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Syksy vaihtuu talveen

Kahlasin aamulla yli nilkan paksuisessa hangessa kaviollisia ulos viedessä. Maa ei ollut jäätynyt ennen lumen tuloa, joten vetisissä kohdissa puhtaalle hangelle roiskui ruskea rapa. Vielä pari päivää sitten tarhoja siivotessa kiittelin kuivaa syksyä ja ajattelin syyslomaviikolla olevan aikaa laitumien kakankeräysoperaatiolle. Kiva, jos lumi nyt jo olisi pysyvä, mutta toisaalta ei haittaisi, että sulaisi pois ja saisin laitumet ensi kesäksi puhtaaksi.

Pihapihlajat saivat heti uuden taakan kannettavakseen, kun tilhien syömien marjojen tilalla oksia kuorruttaa raskas viti.




Alla muutamia tunnelmapaloja samasta paikasta parin viikon takaa.