Lipsahti taas pidempi aika ilman kuulumisten kerrontaa. Viimeksi taisi olla juttua Putesta putkassa. Puten polven hoito-ohjeet käskivät alkaa kävelyttämään varsaa hallitusti taluttaen tai kärryiltä, kunhan kipulääkekuuri on ohi, eikä varsa enää arista jalkaa. Taluttaen liikuttaminen on taluttajan mielestä vähemmän kivaa, eikä Putte ole varmaan kuullutkaan sanaa hallittu. Kerran ajoin pienen tovin pellolla, koska se on liikuttajan kannalta erittäin paljon miellyttävämpää. Puttekin käveli
hallitusti (aina pukkien ja pystyynhyppimisten välillä...) eikä onneksi yrittänyt ryykiä liian lujaa. Kuntoutuksen kohteena oleva polvi ei ehkä olisi kuitenkaan kaivannut sellaista pomppimista...
Putkaelämä vaihtui joku aika sitten rajoitettuun laitumella (sekä alan, että ajan suhteen) oloon. Eli aitasin pieniä plänttejä laidunta, molemmille pojille omat. Sen verran tilaa, että voi mukavasti syödä ja käveleskellä, muttei ottaa mitään isompia spurtteja. Hyvin meni siihen saakka, kunnes nuori mies oli jotenkin saanut itsensä (ilmeisestikin kurkotellessaan) aitalangan alle ja sätkyn saatuaan rynnännyt langat kaulassaan viereiselle pellolle. Siitä nokkela varsa hoksasi mummoponin omalla laidunpläntillään, kävi hakemassa mummon kaveriksi ja niin vasta kylvetty pelto pöllyten juostiin edestakaisin. Ei näyttänyt Puten jalka kipeältä nuoren miehen kirmatessa poniparan perässä. Siina vaiheessa en tiedä kummasta olin enempi huolissani: varsan jalasta vai mummon henkirievusta ponin huohottaessa pehmeällä pellolla laukatessaan. Kaurojen avulla sain Caro-mummon kiinni ja vein sen tarhaan Puten seuratessa tiiviisti perässä. Sitten vain mummon ujutus pois tarhasta ja portti kiinni!
Illalla jännäsin töistä tullessa millaisessa kunnossa Puten jalka olisi. Kuvittelin sen seisovan putkan nurkassa pää riipuksissa, kipeä jalka kakisnkertaiseksi turvonneena. Onnekseni (ja varsan onneksi) varsa odotteli pirteänä putkassa iltaeväitään ja käytti kipeää jalkaansa niin kuin ennenkin. Tuuria siis oli taas mukana.
Ajamiset on unohdettu tässä välin kokonaan, mutta koska jalka näyttää kestävän, voisi Juhannuksena aloitella varovasti taas kävelytyshommia kärryiltä käsin. Heinäkuun alkuun on varattuna aika klinikalle jälkitarkastukseen ja sitten tiedetään, miten voidaan tästä eteenpäin edetään. Siihen saakka Putte saa laiduntaa päivät pitkät (ja kasvattaa mahaansa) ja käydä välillä kärryttelemässä jalan kuntouttamiseksi.
Urhokin saa laiduntaa Puten seurana, tosin aitalanka erottaa ne toisistaan, sillä en uskalla päästää Poikaa painimaan Urhon kanssa. Urho osaa ottaa laitumesta kaiken ilon irti. Hirvittää vain, kun hirven jaloilla varustettu jätti ottaa spurttia sateen liukastamalla laitumella...Putte sen sijaan kaskittyisi syömiseen (joka kuvassa suusta roikkuu enempi tai vähempi vihreää...). Ainoastaan Urhon riehuminen saa oripojan jalkoihin ylimääräistä liikettä.
