Näytillä

Eilen käväistiin tuomarin arvioitavana Rovaniemenn näyttelyssä. Putte oli puunattu edellisenä päivänä ihan hevosshampoolla (normaalisti käytän EVIRA:n eläinlääkärin suosittelemana Teepolia...). Elämänsä toiseen kokopesuun varsa suhtautui varsin suosiollisesti. Ainostaan otsatukan ja pään pesun välttämättömyydestä jouduttiin hieman keskustelemaan. Paketoin Puten fleeceloimeen ja päästin sen takaisin tarhaan, koska en haluunut tallissa seisottaa ulkoilmaelämään tottunutta varsaa. Putte kuopi maata niin, että pölinä kävi ja kellahti sitten autuaasti piehtaroimaan. Loimi suojasi muun kropan, mutta harja sai kyllä vähemmän komean multakuorrutuksen...

Näyttelypäivän aamuna jouduin hieraisemaan silmiäni toisenkin kerran; juu, loimi oli kyllä pysynyt päällä, mutta varsa oli väärällä puolen aitaa. Siis takapellolla laiduntamassa! En edes uskaltanut ajatella millainen pallomaha loimen alta paljastuu, jos varsa on jo tunteja aiemmin ryöminyt porttipuomin ali vihreämmille apajille. Onneksi ovat saaneet koko ajan syödä vihreää, vaikkakin niitettynä ja määrältään säännösteltynä, niin ei mennyt maha ihan sekaisin! 

Loppujen lopuksi Putte oli varmaan ollut pellolla aika vähän aikaa, sillä tarkoin varjeltu ei-niin-pallomainen-maha oli lähes entisellään. Manta apukäsineen tuli sovittuun aikaan ja pakattiin loput kamppeet sekä kaviokkaat kyytiin ja lähes aikataulussa päästiin matkaan. Loppumatkasta saatiin tutulta hevosmieheltä soitto, että missä olette tulossa, kun pitäisi olla jo! Oltiin siis noin tuntia ennen arvioitua aikaa menossa näyttelypaikalle, mutta olivat kiirehtineet mittauksia sillä mallilla, että oltiin "myöhässä". Itse arvosteluaikataulu oli noin 15 minuuttia aikataulusta jäljessä, eli itse asiassa oltiin siis ihan ajoissa paikalla.

Siispä heti saavuttua otettiin hevoset kiireesti ulos vinkasta (onneksi Urhon kotiväki oli jo paikalla ottamassa ison tumman huomaansa). Pinteli hännästä pois ja kiiruusti kohti mittauspaikkaa. No, eipähän ehditty jännittää! Itse mittaus meni eka kertaa vieraita tammoja näkeväksi oriksi ihan hyvin. Tässä vaiheessa tarkistettiin ja arvioitiin myös kaviot. Nyt olikin sitten aikaa odotella ja kerätä sitä jännitystä. Ja Putella oli aikaa nostatella hormonitasoa ihanien tammojen esiintyessä parhaimmillaan viiden metrin päässä sen katoksesta! No jaksoipahan varsa ainakin esiintyä ryhdikkäästi!

Tammoja näköpiirissä!

Omassa arvostelussaan Putte käyttätyi muuten ihan kivasti (vaikka olikin hypätä nahoistaan miehisyytensä tunnoissa), mutta raviliikkeiden arvostelussa punki taas ajoittain päälle (kotona harjoitellessa sain sen kulkemaan suoraan punkematta). Onneksi kuitenkin saatiin näytettyä liikeet sivusta paremmin, joten hyvin meni.

Loppuarvostelussa tammojen ympäröimänä

Iso Kiitos Mantalle kaikesta avusta; kuvaamisesta, apukäsinä toimiminsesta sekä ennen kaikkea rauhoittavasta olemuksesta varsan esittäjän jännätessä... Tuloksena II- -palkinto, roppakaupalla kokemuksia sekä hevoselle, että itselle sekä mukavia uusia ihmistuttavuuksia!

Loppuun vielä videot liikkeiden esittämisestä sekä loppuarvostelusta:

ratareeniä

Kulunut viikko hujahti ohi ja nyt on edessä Puten puunaus torstain  näyttelyä varten ja perjantaina  pitkä reissu Savoon. Viime viikolla jatkettiin treenihölkkiä tutulla mökkitiellä. Lauantaina kävin reissun yksin Puten kanssa. Lastaus kotipihassa ja purku sujuivat hyvin. Valjastaessa Putte nuokkui pää vinkan perälautaa vasten. Ajattelin säännöllisemmän juoksutuksen vähän jo väsyttävän varsaa ja valmistauduin kevyeen kävelytykseen. Alkukäyntien jälkeen Putte tarjotteli jo ravia ja luvan saatuaan sinkosi matkaan -välillä pysyttiin hienosti ravilla, välillä piti heitellä pukkeja... Kääntöpaikan jälkeen tutut tahmakaviot ilmaantuivat jostakin ja ravi meni himputteluksi. No kävelytin sitten aika paljon, ettei homma mene koko ajan käskemiseksi. Toisen kääntöpaikan jälkeen irtosi sitten iloisempaakin ravia, kun varsa hoksasi suunnan olevan kohti kotikuljetusta.

Eilen käytiin kolmannen kerran näyttämässä varsalle kylän ravirataa. Talvellahan käytiin pari kertaa siellä humputtelemassa ja paikkaan tutustumassa. Olin pyytänyt Onnilan väkeä paikalle tarkistamaan muutamaa valjastusjuttua, mutta paikalle oli jäänyt myös muita kylän hevosmiehiä omien treeniensä jälkeen. Onneksi Puttea on nyt kuljeteltu ja sille vieraita paikkoja näytelty, niin osasi käyttäytyä hyvin ihmisten ilmoilla! Miehet totesivat, että onpa rauhallinen orivarsa (tässä kohtaa joku kurkkasi Puten mahan alle varmistamaan, että sukukalleudet on tallessa :)). Rauhallinen poika oli myös radalle päästyään: kävellä lompsi puoli kierrosta ja sitten pyydettäessä hölkkäili nöpöhölkkää ilman pienintäkään kiirettä mihinkään! Mukavahan se on, että varsa pysyy nahoissaan ja hyppysissä, mutta se tyyli taitaa sopia paremmin sinne kyntöpellolle...

Ekan kierroksen takakaarteessa alkoi takaa kuulua ihan kuin renkaiden suhinaa. Ehdin jo miettiä, että joku kerkesi jo lähteä perään hölkälle, kunnes silmäkulmasta näin jotain punaista... Pakettiauton kirittämänä Putesta löytyikin ihan uusi vaihde. Olipa mukava päästellä, kun varsa pidensi askeltaan ja ravasi rytmikkäästi tuulen viuhuessa korvissa. Välillä tietysti piti pukitella ja laukatakin ja huudella kavereille, mutta varmaan nämä hömpötykset jää pois ravurin alun aikuistuessa ( ja kuulema sekkikin voisi olla vähän kireämmällä, ettei pääse päällään ottamaan alhaalta pukkivauhtia).

Kirittäjän jäätyä matkasta kävelytin vähän ja käänsin vielä hölkkäkierrokselle toiseen suuntaan. Ihmisten kohdalla Putella meinasi taas loppua virta, joten hölkkyytin vielä periaatteen vuoksi lyhyen pätkän ja annoin sitten kävellä pitkät loppukäynnit.

Tänään on siis pesupäivä niin varsalla kuin varusteillakin. Puten passi on etsitty esille, pumpulit varattu valmiiksi Urhon korvia varten (Urkki lähtee samalla kyydillä jo kohti kotiaan) sekä apukädet tilattu aamuksi paikalle. Puten arvostelu on arviolta puolen päivän aikaan, joten ihan ennen kanan pieraisua ei tarvitse liikkeelle lähteä. Huomenna sitten lisää kuulumisiä!

Viikonlopun onnistumisia

Sitten viime kuulumisten ollaan lenkkeilty Puten kanssa vähän eri teillä. Kärrythän meillä on parkkeerattu vanhan peltotien laitaan, josta käsin on sitten käyty "eestaas"-lenkkejä mökkitiellä. Viikolla päätettiin kokeilla niin, että varsan valjastuksen jälkeen isäntä ajaakin vinkan 5km:n päähän, jossa riisutaan kärryt ja laitetaan taas hepo itse renkaiden päälle kotiin kyydityksen ajaksi. Auton ja vinkan perän kadotessa tietä pitkin Puten edeltä, tuli varsalla hätä, eikä alkukäynneistä meinannut tulla oikein mitään. Matkavauhti oli muutenkin pikkuisen tavallista reippaampi, mutta kivisten/kovien kohtien vuoksi käyntiäkin mentiin aika paljon. Aumamuovilla peitetyt halkopinot meinasivat hirvittää liikaa ja varsa tarjosi jo takaisin päin kääntymistäkin. Ohitse kuitenkin päästiin  ja sen jälkeen sain nautiskella aika lailla reippaasta kyydistä! Tuttu vinkan perä löytyi sitten lenkin päätteeksi ja tottuneesti varsa siihen parkkeerasikin.

Lenkillä syysmaisemissa

Lauantaina tehtiin sama lenkki toiseen suuntaan. Kuljetusyhdistelmän poistuminen edeltä ei enää aiheuttanut samanlaista kiirusta, kuin ekalla kerralla. Vauhtia sen sijaan saatiin mutkan takana seisoskelleista poroista. Ensin Putte pysähtyi kuin seinään tuijottamaan poroja (vaikka on niitä poroja ennenkin nähty omasta tarhasta käsin), samoin pysähtyivät sarvipäät pällistelemään sarvetonta ajokkiani. Porojen hermo petti ensin ja ne säntäsivät juoksuun. Ja Putte tietysti perään. Seuraavan mutkan jälkeen poroja ei enään näkynyt, mutta Putte ilmeisesti hoksasi niiden loikanneen metsän puolelle, koskapa teki äkkijärrutuksen ja tuijotteli pajukkoon. Matkaa jatkettiin reippaanlaisesti, eikä edellisen kerran halkopinotkaan olleet enää niin pelottavia. Sen verran lisävauhdeista oli hyötyä, että kakkaaminenkin onnistui varsalta nyt pysähtymättä, se kun meillä on on ollut vähän ongelmana...

Harjoiteltiin vähän pysähtymistä ja seisomistakin kuvan oton ajan

Kotona sain Puten juomaan tarjoamalla ämpäristä haaleaa vettä. Aina lenkin jälkeen Putella on ollut tarjoalla haaleaa vettä, mutta veden on saanut käyttää sitten hikien pesuun, kun varsa ei ole ollut siitä kiinnostunut. Nyt upposi helposti puolet isosta ämpäristä! Helpottavaa, kun tietää että nesteytys onnistuu! Vielä kun onnistuttiin kylmäämään jalat vesiletkun avulla (normaalisti käytetään ämpäriä ja pesusientä), oli fiilis tosi mahtava. Niin se vaan on, että pienistä onnistumisista syntyy iso ilo!

Sunnuntaina (oletuksena, ettei ole rekoja liikenteessä) päätettiin suunnata kylätien kautta Isovaaran ympärystielle, jossa ollaan Urkin kanssa käyty hölkkäilemässä. Yleensä sieltä ei pääsisi kärryjen kanssa ympäri yhden maanomistajan tien yli virittämän ketjun vuoksi, mutta tämän syksyn ketju on ollut maassa. Isäntä läksi turvaksi kävelemään pikitieosuudelle. Ensimmäinen rekka meni, kun oltiin varustamassa varsaa pihalla ja toinen palatessa, kun olimme soratiellä sadan metrin päässä pikitiestä. Olipa taas tuuria. Muita autoja tienpäällä sitten olikin melkein ruuhkaksi asti. Ensimmäistä autoa Putte meinasi kytätä ja stoppasi, mutta pikkuisen piiskalla rohkaisemalla matka jatkui. Edestä tulevat autot olivat taas helpompia Putelle kuin takaapäin. Soratiellä tuli vielä vastaan pakettiauto rämisevän peräkärryn kanssa, jota varsa hieman pelkäsi. Matkalla nähtiin myös koira, joka haukkua louskutti ajokkiani. Tuttu tyyppi, tuumi Putte ja seisoi sen hetken paikoillaan, että sain kuulumiset vaihdettua koiran emännän kanssa. Aika hyvin 2-vuotiaaksi, ajattelin mielissäni!

Isovaaran ympärystiellä oli mukavan joustava pinta. Ei upottava, eikä kova, vaan sellainen, ettei kavioiden kopinaa juuri kuulunut. Paikoitellen piti kävelyttää pidempiäkin matkoja kivien ja juurakoiden vuoksi, mutta loppupätkä saatiin päästellä mukavaa vauhtia (en edes malttanut hidastaa puhelimen soidessa...). Isommalle soratielle käännyttäessä hakkuuaukealla vilahti poro ja Putte sai taas uutta energiaa ja halusi ravata suht ison mäen päälle reippaasti. Kotimatkalla tuli vielä vastaan lenkkeilijöitä sekä isäntä pyörällä. Pyöräkään ei ollut varsalle mikään ihmetyksen aihe, sen verran hyvin saunapolulla pyörillään viilettävät lapset ovat Puten siedättäneet...

Kotona Putte joi taas reilusti tarjottaessa sekä antoi huuhtoa jalat letkulla. Hyvillä mielin saadaan siis toimiva ja hyvin käyttäytyvä varsa viedä treenarille parin viikon päästä. Aika menee nopeasti, ja näyttelykin on kohta käsillä. Juuri äsken soitti nainen Rovaniemeltä ja varmisti, että juoksijanahan se varsa on tarkoitus arvostella. Vastasin myöntävästi, että juu, vaikka saattaahan siitä kyntöruunakin tulla :)  

"Kiitos" Putte!

Olipa taas eilen päivä! Kenkääjä kävi uusimassa molempien hobujen kengityksen. Siinäpä sitten ajattelin ennen poikien laitumelle vientiä vähän varsan kanssa harjoitella näyttelyä varten (johon pitäisi siis muistaa ilmoittautuakin!). Putte toimi vallan mallikkaasti, vaikka pihaan ilmestynyttä sähkökaapelikaivantoa pitikin vähän puhista. Urkki-parka ihmetteli varsan juoksentelua tallin pihalla ja pyöri karsinassaan seinät kolisten. Päästin Puten laitumelle ja vein Urkin perässä. Putte-pirulainen hyökkäsi heti ruunimuksen kimppuun (ennen kuin ehdin päästää sitä narusta) sillä tuloksella, että pollet juoksivat kilpaa laitumen päästä päähän, Urkki narun kanssa. Toisesta päästä otettiin taas vauhtia ja täpötäyden ohiajavan bussin kirittämänä juostiin taas tanner tömisten toiseen suuntaan. Siinä kohtaa missä Urhon olisi pitänyt hidastaa ja saada kirahvin korkuinen olemuksensa kääntymään, hyppäsi Putte sen selkään. Urho ei pystynyyt jarruttamaan, saati kääntymään, joten se loikkasi(!) aidan yli vetäen ylimmäisen langan mennessään. Tallin pihalla se astui narunsa päälle. Onneksi Urho on saanut herkän hipiänsä vuoksi pitää päässään pehmeitä, hyvin vanhoja nahkapäitsiä, jotka antoivat periksi. En halua edes kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos päässä olisi olut periksiantamattomasta nailonista tehdyt päitset!!

Loppujen lopuksi sain Puten (joka onneksi oli pysynyt lankojen sisällä) kiinni ja vietyä talliin. Urhokin saatiin takaisin laitumen aitojen sisäpuolelle, josta sen sain pyydystettyä. Poikien yhteiselo loppuu nyt kuitenkin tähän ja lanka-aitojen asemasta saavat hevoit pysytellä tukevampien aitojen sisällä. Suomeksi: molemmat asuttavat nyt omia tarhojaan, ja Urkkikin saa huokaista viimeiset viikot ilman jatkuvasti niskassa hyppivää hevoskakaraa.

Samalla ratkaistui se alituinen ruokintaongelma, kun Urhon pitäisi saada vähän täytettä kylkiluiden ympärille ja Putelta sitä pitäisi saada pois. Urholla voi nyt pitää jatkuvasti ruokaa edessä ja Puten eväitä säännöstellään. Lisäksi Urkin syysräkäisyyden hoitoon saama carragen päätyy varmemmin oikeaan osoitteeseen, kun ei ole ylimääräisiä turpia osingoilla.

Hölkkäilyjä on  jatkettu Puten kanssa pari kertaa viikossa. Monien toistojen ja lyhyiden ajomatkojen vuoksi kuljetuspuuhat alkavat Putelta sujua jo mallikkaasti. Kyytiin noustaan ilman epäröintiä ja matkustaminen sujuu ilman kolinoita. Nyt ollaan harjoiteltu yksin lastaamista ja purkamista ihan siltä varalta, ettei aina ole apukäsiä saatavilla. Itse lenkillä huomaa varsan kunnon jo vähän kasvaneen. Ekat pätkät se juoksee varsin vauhdikkaasti, toki välillä liike suuntautuu ylöspäin, kun pitää heittää pikku pukit... Siltakin ylittyy mallikkaasti ja kääntymiset lähes "pennin päällä".

Loppuun ekaluokkaisen näkemys varsan treenaamisesta (huomaa ajettavan sukupuoli :)).

Isä, Poika ja Varsa