"Kiitos" Putte!

Olipa taas eilen päivä! Kenkääjä kävi uusimassa molempien hobujen kengityksen. Siinäpä sitten ajattelin ennen poikien laitumelle vientiä vähän varsan kanssa harjoitella näyttelyä varten (johon pitäisi siis muistaa ilmoittautuakin!). Putte toimi vallan mallikkaasti, vaikka pihaan ilmestynyttä sähkökaapelikaivantoa pitikin vähän puhista. Urkki-parka ihmetteli varsan juoksentelua tallin pihalla ja pyöri karsinassaan seinät kolisten. Päästin Puten laitumelle ja vein Urkin perässä. Putte-pirulainen hyökkäsi heti ruunimuksen kimppuun (ennen kuin ehdin päästää sitä narusta) sillä tuloksella, että pollet juoksivat kilpaa laitumen päästä päähän, Urkki narun kanssa. Toisesta päästä otettiin taas vauhtia ja täpötäyden ohiajavan bussin kirittämänä juostiin taas tanner tömisten toiseen suuntaan. Siinä kohtaa missä Urhon olisi pitänyt hidastaa ja saada kirahvin korkuinen olemuksensa kääntymään, hyppäsi Putte sen selkään. Urho ei pystynyyt jarruttamaan, saati kääntymään, joten se loikkasi(!) aidan yli vetäen ylimmäisen langan mennessään. Tallin pihalla se astui narunsa päälle. Onneksi Urho on saanut herkän hipiänsä vuoksi pitää päässään pehmeitä, hyvin vanhoja nahkapäitsiä, jotka antoivat periksi. En halua edes kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos päässä olisi olut periksiantamattomasta nailonista tehdyt päitset!!

Loppujen lopuksi sain Puten (joka onneksi oli pysynyt lankojen sisällä) kiinni ja vietyä talliin. Urhokin saatiin takaisin laitumen aitojen sisäpuolelle, josta sen sain pyydystettyä. Poikien yhteiselo loppuu nyt kuitenkin tähän ja lanka-aitojen asemasta saavat hevoit pysytellä tukevampien aitojen sisällä. Suomeksi: molemmat asuttavat nyt omia tarhojaan, ja Urkkikin saa huokaista viimeiset viikot ilman jatkuvasti niskassa hyppivää hevoskakaraa.

Samalla ratkaistui se alituinen ruokintaongelma, kun Urhon pitäisi saada vähän täytettä kylkiluiden ympärille ja Putelta sitä pitäisi saada pois. Urholla voi nyt pitää jatkuvasti ruokaa edessä ja Puten eväitä säännöstellään. Lisäksi Urkin syysräkäisyyden hoitoon saama carragen päätyy varmemmin oikeaan osoitteeseen, kun ei ole ylimääräisiä turpia osingoilla.

Hölkkäilyjä on  jatkettu Puten kanssa pari kertaa viikossa. Monien toistojen ja lyhyiden ajomatkojen vuoksi kuljetuspuuhat alkavat Putelta sujua jo mallikkaasti. Kyytiin noustaan ilman epäröintiä ja matkustaminen sujuu ilman kolinoita. Nyt ollaan harjoiteltu yksin lastaamista ja purkamista ihan siltä varalta, ettei aina ole apukäsiä saatavilla. Itse lenkillä huomaa varsan kunnon jo vähän kasvaneen. Ekat pätkät se juoksee varsin vauhdikkaasti, toki välillä liike suuntautuu ylöspäin, kun pitää heittää pikku pukit... Siltakin ylittyy mallikkaasti ja kääntymiset lähes "pennin päällä".

Loppuun ekaluokkaisen näkemys varsan treenaamisesta (huomaa ajettavan sukupuoli :)).

Isä, Poika ja Varsa