Puten kunnonkohotus on saanut taas uutta motivaatiota, kun saatiin sovittua päivä, jolloin juoksijan alku olisi tarkoitus viedä treenarille. Ensin käydään näytillä Rovaniemen varsanäyttelyssä syyskuun 19. päivänä ja seuraavana viikonloppuna on tarkoitus suunnata auton keula kohti Savonmuata! Kuukausi siis on aikaa saattaa nuori orhi paitsi edustuskuntoon näyttelyä ajatellen, myös ylimääräiset (kymmenet-)sentit pois vyötäröltä, jotta jaksaa edes vähäsen hölkätä sitten "juoksukoulussa".
Viikko sitten käytiin uudemman kerran hölkkimässä mökkitien varressa. Tällä kertaa varsa ei onneksi stressannut matkaa niin paljoa (= oli kuiva vinkasta otettaessa) kuin viimeksi. Itse lenkki suunnattiin nyt hiekkatielle, sillä viimekertainen peltotie on tällä hetkellä kunnostuksen alla. Lenkki meni ok, täytyy vain muistaa Puten tämän hetken (rapa-)kunto, ja antaa sen huokaista välillä kävellen, ettei aivan juoksuhalut hyydy. Reipasta vauhtiakin löytyi jopa muutaman pikkupukin kera! Seuraavan kerran muistilistalla on ajolasit (kavioista lentävä hiekka ei tunnut kauhean kivalta silmissä) sekä kaviokoukku taskuun "kivi kaviossa"- tilanteiden varalta. Puukkokin on ollut aikeissa lisätä varustukseen siltä varalta, jos päädytään varsan ja valjaiden kanssa joskus solmuun kesken lenkin. Taitaa onneksi varsa olla perinyt ainakin vähän emältään rauhallisuutta tiukoissa tilanteissa, eikä ehkä saisi hillitöntä hepulia, vaikka jäisikin jumiin valjaisiinsa.
 |
| Pirteänä hölkällä |
 |
| Kääntöpaikalla |
 |
| Välillä kävellään... |
 |
| Kuskin näkökulma |
 |
| Kyyti kotiin odottaa! |
Tänään käytiin sitten taas lenkillä varsan kanssa. Vinkan kyytiin nouseminen näyttäisi helpottuvan kerta kerralta. Ehkäpä nämä usein toistuvat lyhyet matkat totuttavat Putesta luottavaisen matkustajan. Tänään ajettiin taas kolmestaan, kaikki kuskit varustautuneina sekä kypärin, että suojalasein (itsellä oli laskettelulasit, isännällä puusepän suojalasit, sekä pienimmällä apukuskilla aurinkolasit). Onneksi ei tullut ketää vastaan, oltiin sen verran omituisen näköinen seurakunta! Mutta pääasia, ettei kenenkään silmistä tarvinnut kaivella pieniä kiviä ajon jälkeen... Putte tuntui tällä kertaa edellisiä kertoja reippaammalta. Ainoastaan pieni betonilaatoista tehty silta aiheutti stoppailuja, osittain läheisen mökin haukkuvien koirien vuoksi. Muuten kaikenlaiset omituisten asioiden tuijottelut olivat paljon vähempänä ja matkakin joutui sujuvammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti