Otettiin käyttöön suunnitelma B, eli kotipeltojen ympärille lingottiin vara-rata; matkaa kertyy yhdellä kierroksella puolisen kilometriä, pari pidempää ravisuoraa ja runsaasti ohjausharjoituspaikkoja (= mutkia ja risteyksiä). Eri muunnoksia kierroksesta on useita, eikä varsa pääse kyllästymään saman ringin kiertoon.
Aapo-poikakin on päässyt ekaa kertaa Puten kyytiin, kun ajettiin viikko sitten vaihteeksi koppakärryillä, ja tänään kuskinpukille istui ekaa kertaa uusi kuski, kun isäntä tarttui ohjiin. Putte on käyttäytynyt "reeneissä" ihan mukavasti. Valjastuksessaa ei ole nykyään mitään ongelmia, samoin kärryt saadaan perään sujuvasti. Välillä liikkeellelähtöä ei malttaisi odottaa, mutta toisinaan varsa seisoo kuin tatti odottaen, että kuski pääsee kiipeämään kyytiin. Itse ajo on välillä hieman poukkoilevaa, mutta mitään vaarallista varsa ei ole tähän asti aiheuttanut (toisin kuin kuski, joka meinasi kaataa kärryt liian tiukassa kurvissa..., btw, se ärräpäältä kuulostava kuskin kommentti oli kärrrryt, eikä mikään p...e, vaikka saattaa siltä kuulostaa :)).
Ja sitten isäntä ohjaksissa...
Huono kuntohan Putella tietysti on, kun talviturkki kostuu jo pienestä hölkästä. Kunhan kuntoa saadaan kasvateltua, olisi tarkoitus pakata kevään mittaan varsa muutaman kerran vinkaan ja lähteä kokeilemaan juoksua parempiin treenimaisemiin.
