Nuoriherra Houdini

Putte taisi kuulla, että emännälllä on kertynyt ylityövapaita muutaman päivän edestä, joten se varmaan ajatteli, että tarhan aidat voisi laittaa uuteen uskoon, ihan vaan kun ei ole muutakaan tekemistä! Eilen päivällä vanha isäntä soitti varsan kaadelleen aasien ja oman tarhansa väliaitaa parilta tolpan väliltä ja kaviokkaitten olleen vähän siellä ja täällä. Hän oli kuitenkin saanut elikot takaisin omiin osastoihinsa, mutta kotiin tullessamme nuoriherra oli portin ali hakenut itselleen mummoseuraa ja juoksutti mustaa vanhusta pitkin rapaisia tarhoja. No, saatiin mummo pelastettua omalle puolelleen ja väliportti tukittua alhaalta. Eiköhän riiviö ottanuta vauhtia ja sukelsi aidana ali alimman riu'un ja langan välistä. Säleet vaan lenteli, kun riuku räsähti poikki ja taas vanhusta vietiin. Ei auttanut, kuin marssittaa varsa emineen talliin jäähylle.

Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun Puten jäljiltä aitaa korjaillaan. Jo varsanahan se mystisesti poistui laitumelta ja palasi sitten saman tien kylläkin aitavahinkoja aiheuttamatta. Toisen kerran kengittäjä oli vuolemassa otuksia ulkona tarhassa. Suomipollet olivat valmiit, joten ne päästettiin tarhan viereen laitumelle, jotta Caro-mummon kaviot saataisiin rauhassa laiteltua. Putelle tuli niin hätä mummon luo, että se puikkasi itsensä portin riukujen välistä (max. 40cm rako!) ja päätyi kyljelleen tarhan puolelle katkaisten riu'ut.

Ongelma nyt talvella on ollut se, etten ole saanut sähköä kulkemaan edes talvilangassa. Ostin rautakaupan lopetusmyynnistä tuhdeimman OLLI:n joka oli tarjolla (OLLI 2000, jota ei saa enää kaupata liian voiman takia...). Sillä sain mittarin mukaan saman virran, kuin kesäaidassa. Nelli kyllä tuhisee ja puhisee räpsyt saatuaan, mutta varsa vaan nojailee lankoihin. Ohuissa langoissahan ei tietysti sähkö ole kulkenut, joten niitä poikahevonen kiskoo hampaillaan lystikseen. Ei kisko toivottavasti kauan, sillä maa on sen verran sulanut, että saatiin maadoituskanki iskettyä tarpeeksi syvään ja sähkö toivottavasti joka lankaan kiertämään.

Olen jo aiemmin ihmetellyt Puten tuuria olla särkemättä itseään aitoja keilatessaan. Tuuri taisi loppua, sillä nyt on reikiä oikeassa etusessa ja vasemmassa takasessa ja imppari päällä tietysti. Onneksi Nelli-mammalta oli jäänyt tiineyden aikaista sulfaa yksi avaamaton purkki, joten saatiin aloittaa kuuri samantien. Haavojen puhdistaminen vaan oli sitten oparaatio sinänsä. Tuli komennettua keikkuvaa ja huitovaa varsaa vähän turhankin topakasti, ihan harmittaa... Tänään uutta yritystä ja kymmeneen laskemista, jos tuntuu maltti olevan hukassa, niin eikähän se siitä lähde sujumaan.

VilliVarsa Viimelumilla

Tai ainakin toivottavasti viimeinkin kevät todella sulattaisi lumet ja päästäisiin odottelemaan laitumien kasvamista. Toisaalta eipä ole vielä ötököistä haittaa, niin kuin kuuleman mukaan etelämmässä (kuvattu toukokuun alkupäivinä!)