Viikonlopun onnistumisia

Sitten viime kuulumisten ollaan lenkkeilty Puten kanssa vähän eri teillä. Kärrythän meillä on parkkeerattu vanhan peltotien laitaan, josta käsin on sitten käyty "eestaas"-lenkkejä mökkitiellä. Viikolla päätettiin kokeilla niin, että varsan valjastuksen jälkeen isäntä ajaakin vinkan 5km:n päähän, jossa riisutaan kärryt ja laitetaan taas hepo itse renkaiden päälle kotiin kyydityksen ajaksi. Auton ja vinkan perän kadotessa tietä pitkin Puten edeltä, tuli varsalla hätä, eikä alkukäynneistä meinannut tulla oikein mitään. Matkavauhti oli muutenkin pikkuisen tavallista reippaampi, mutta kivisten/kovien kohtien vuoksi käyntiäkin mentiin aika paljon. Aumamuovilla peitetyt halkopinot meinasivat hirvittää liikaa ja varsa tarjosi jo takaisin päin kääntymistäkin. Ohitse kuitenkin päästiin  ja sen jälkeen sain nautiskella aika lailla reippaasta kyydistä! Tuttu vinkan perä löytyi sitten lenkin päätteeksi ja tottuneesti varsa siihen parkkeerasikin.

Lenkillä syysmaisemissa

Lauantaina tehtiin sama lenkki toiseen suuntaan. Kuljetusyhdistelmän poistuminen edeltä ei enää aiheuttanut samanlaista kiirusta, kuin ekalla kerralla. Vauhtia sen sijaan saatiin mutkan takana seisoskelleista poroista. Ensin Putte pysähtyi kuin seinään tuijottamaan poroja (vaikka on niitä poroja ennenkin nähty omasta tarhasta käsin), samoin pysähtyivät sarvipäät pällistelemään sarvetonta ajokkiani. Porojen hermo petti ensin ja ne säntäsivät juoksuun. Ja Putte tietysti perään. Seuraavan mutkan jälkeen poroja ei enään näkynyt, mutta Putte ilmeisesti hoksasi niiden loikanneen metsän puolelle, koskapa teki äkkijärrutuksen ja tuijotteli pajukkoon. Matkaa jatkettiin reippaanlaisesti, eikä edellisen kerran halkopinotkaan olleet enää niin pelottavia. Sen verran lisävauhdeista oli hyötyä, että kakkaaminenkin onnistui varsalta nyt pysähtymättä, se kun meillä on on ollut vähän ongelmana...

Harjoiteltiin vähän pysähtymistä ja seisomistakin kuvan oton ajan

Kotona sain Puten juomaan tarjoamalla ämpäristä haaleaa vettä. Aina lenkin jälkeen Putella on ollut tarjoalla haaleaa vettä, mutta veden on saanut käyttää sitten hikien pesuun, kun varsa ei ole ollut siitä kiinnostunut. Nyt upposi helposti puolet isosta ämpäristä! Helpottavaa, kun tietää että nesteytys onnistuu! Vielä kun onnistuttiin kylmäämään jalat vesiletkun avulla (normaalisti käytetään ämpäriä ja pesusientä), oli fiilis tosi mahtava. Niin se vaan on, että pienistä onnistumisista syntyy iso ilo!

Sunnuntaina (oletuksena, ettei ole rekoja liikenteessä) päätettiin suunnata kylätien kautta Isovaaran ympärystielle, jossa ollaan Urkin kanssa käyty hölkkäilemässä. Yleensä sieltä ei pääsisi kärryjen kanssa ympäri yhden maanomistajan tien yli virittämän ketjun vuoksi, mutta tämän syksyn ketju on ollut maassa. Isäntä läksi turvaksi kävelemään pikitieosuudelle. Ensimmäinen rekka meni, kun oltiin varustamassa varsaa pihalla ja toinen palatessa, kun olimme soratiellä sadan metrin päässä pikitiestä. Olipa taas tuuria. Muita autoja tienpäällä sitten olikin melkein ruuhkaksi asti. Ensimmäistä autoa Putte meinasi kytätä ja stoppasi, mutta pikkuisen piiskalla rohkaisemalla matka jatkui. Edestä tulevat autot olivat taas helpompia Putelle kuin takaapäin. Soratiellä tuli vielä vastaan pakettiauto rämisevän peräkärryn kanssa, jota varsa hieman pelkäsi. Matkalla nähtiin myös koira, joka haukkua louskutti ajokkiani. Tuttu tyyppi, tuumi Putte ja seisoi sen hetken paikoillaan, että sain kuulumiset vaihdettua koiran emännän kanssa. Aika hyvin 2-vuotiaaksi, ajattelin mielissäni!

Isovaaran ympärystiellä oli mukavan joustava pinta. Ei upottava, eikä kova, vaan sellainen, ettei kavioiden kopinaa juuri kuulunut. Paikoitellen piti kävelyttää pidempiäkin matkoja kivien ja juurakoiden vuoksi, mutta loppupätkä saatiin päästellä mukavaa vauhtia (en edes malttanut hidastaa puhelimen soidessa...). Isommalle soratielle käännyttäessä hakkuuaukealla vilahti poro ja Putte sai taas uutta energiaa ja halusi ravata suht ison mäen päälle reippaasti. Kotimatkalla tuli vielä vastaan lenkkeilijöitä sekä isäntä pyörällä. Pyöräkään ei ollut varsalle mikään ihmetyksen aihe, sen verran hyvin saunapolulla pyörillään viilettävät lapset ovat Puten siedättäneet...

Kotona Putte joi taas reilusti tarjottaessa sekä antoi huuhtoa jalat letkulla. Hyvillä mielin saadaan siis toimiva ja hyvin käyttäytyvä varsa viedä treenarille parin viikon päästä. Aika menee nopeasti, ja näyttelykin on kohta käsillä. Juuri äsken soitti nainen Rovaniemeltä ja varmisti, että juoksijanahan se varsa on tarkoitus arvostella. Vastasin myöntävästi, että juu, vaikka saattaahan siitä kyntöruunakin tulla :)