ratareeniä

Kulunut viikko hujahti ohi ja nyt on edessä Puten puunaus torstain  näyttelyä varten ja perjantaina  pitkä reissu Savoon. Viime viikolla jatkettiin treenihölkkiä tutulla mökkitiellä. Lauantaina kävin reissun yksin Puten kanssa. Lastaus kotipihassa ja purku sujuivat hyvin. Valjastaessa Putte nuokkui pää vinkan perälautaa vasten. Ajattelin säännöllisemmän juoksutuksen vähän jo väsyttävän varsaa ja valmistauduin kevyeen kävelytykseen. Alkukäyntien jälkeen Putte tarjotteli jo ravia ja luvan saatuaan sinkosi matkaan -välillä pysyttiin hienosti ravilla, välillä piti heitellä pukkeja... Kääntöpaikan jälkeen tutut tahmakaviot ilmaantuivat jostakin ja ravi meni himputteluksi. No kävelytin sitten aika paljon, ettei homma mene koko ajan käskemiseksi. Toisen kääntöpaikan jälkeen irtosi sitten iloisempaakin ravia, kun varsa hoksasi suunnan olevan kohti kotikuljetusta.

Eilen käytiin kolmannen kerran näyttämässä varsalle kylän ravirataa. Talvellahan käytiin pari kertaa siellä humputtelemassa ja paikkaan tutustumassa. Olin pyytänyt Onnilan väkeä paikalle tarkistamaan muutamaa valjastusjuttua, mutta paikalle oli jäänyt myös muita kylän hevosmiehiä omien treeniensä jälkeen. Onneksi Puttea on nyt kuljeteltu ja sille vieraita paikkoja näytelty, niin osasi käyttäytyä hyvin ihmisten ilmoilla! Miehet totesivat, että onpa rauhallinen orivarsa (tässä kohtaa joku kurkkasi Puten mahan alle varmistamaan, että sukukalleudet on tallessa :)). Rauhallinen poika oli myös radalle päästyään: kävellä lompsi puoli kierrosta ja sitten pyydettäessä hölkkäili nöpöhölkkää ilman pienintäkään kiirettä mihinkään! Mukavahan se on, että varsa pysyy nahoissaan ja hyppysissä, mutta se tyyli taitaa sopia paremmin sinne kyntöpellolle...

Ekan kierroksen takakaarteessa alkoi takaa kuulua ihan kuin renkaiden suhinaa. Ehdin jo miettiä, että joku kerkesi jo lähteä perään hölkälle, kunnes silmäkulmasta näin jotain punaista... Pakettiauton kirittämänä Putesta löytyikin ihan uusi vaihde. Olipa mukava päästellä, kun varsa pidensi askeltaan ja ravasi rytmikkäästi tuulen viuhuessa korvissa. Välillä tietysti piti pukitella ja laukatakin ja huudella kavereille, mutta varmaan nämä hömpötykset jää pois ravurin alun aikuistuessa ( ja kuulema sekkikin voisi olla vähän kireämmällä, ettei pääse päällään ottamaan alhaalta pukkivauhtia).

Kirittäjän jäätyä matkasta kävelytin vähän ja käänsin vielä hölkkäkierrokselle toiseen suuntaan. Ihmisten kohdalla Putella meinasi taas loppua virta, joten hölkkyytin vielä periaatteen vuoksi lyhyen pätkän ja annoin sitten kävellä pitkät loppukäynnit.

Tänään on siis pesupäivä niin varsalla kuin varusteillakin. Puten passi on etsitty esille, pumpulit varattu valmiiksi Urhon korvia varten (Urkki lähtee samalla kyydillä jo kohti kotiaan) sekä apukädet tilattu aamuksi paikalle. Puten arvostelu on arviolta puolen päivän aikaan, joten ihan ennen kanan pieraisua ei tarvitse liikkeelle lähteä. Huomenna sitten lisää kuulumisiä!