Syksy on ollut todella lämmin ja extrapitkä. Ainaiseen harmauteen ja pimeyteen on saatu vain harvoin valoa auringosta. Marraskuun alussa oli kuitenkin mukavan kipakka pikkupakkanen ja outu valoilmiökin loisti taivaalla. Tarhassa lätäköt olivat jäässä ja Putella jälleen uutta ihmettelyn aihetta.
Mammahevonenkin joutui laittamaan tossut jalkaan, kun tarhan pohja oli jäätynyt möykkyiseksi ja kengättömän jalkapojia pisteli. Äipän lenkkarit saivat Puten kiinnostuksen heräämään ja pitihän niitä vähän maistaakin...
5-kuukauden ikäisenä Putte myös mitattiin kotikonstein emännän väkertämällä säkämitalla. Sään kohdalla korkeutta löytyi n. 128cm ja pyllyn päältä 135cm. Taitaapi siis kasvaa ihan keskiverto suomipollen vauhtia.
Lunta on jouduttu odottamaan täällä Etelä-Lapissakin todella pitkään. Suunnittelin kuvaavani Putte-pojan ensimmäisen lumikokemuksen, mutta haaveeksi jäi, sillä olin juuri työreissulla, kun viti satoi maahan. Mutta eipä tuo varsa ollut juurikaan lunta ihmetellyt. Työreissulta auton perään jäi aamuksi pihaan hevosvinka ja tietysti piti käyttää hyväksi mahdollisuutta totuttaa varsa kyseiseen kuljetusvälineeseen. Nelli ei juuri matkustamisesta pidä, joten sen esimerkkiä en varsalla halunnut esitellä. Muorihevonen puhisi jo vinkan nähdessään ja tietysti Puttekin ihmetteli, mikä äippää huolestuttaa. Olin laittanut heiniä lastaussillalle, jotta voivat siinä syödessään vaivihkaa totutella koppiin ja ehkä jopa kokeilla, miltä se silta tuntuu kavion alla. Seisoin itse sillalla heposten syödessä heiniä, kun Putte kiipesi myöskin sillalle. Hetken se ihmetteli siinä ja rupesi syömään! Reipas pikkuvarsa käveli sitten sisälle vinkaan. Ainoa ogelma oli, etten ollut varautunut sen tulevan sisälle asti, joten en ollut pyytänyt ketään olemaaan varmistamassa ulostuloa, ettei Putte putoa sillalta peruuttaessaan. Alas kuitenkin päästiin kunnialla ja vein hepat tarhaan aamuheinille. Ennen vinkan palautusta kokeillaan vielä toinen kerta avustajan kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti