Eläinlääkärin käynti

Viime viikonloppuna perhe-eläinlääkärimme kävi siippoineen meillä kyläilemässä. Ja tietysti hommia oli kertynyt tehtäväksi. Puten kitalakihalkioepäilyn poissulkemisen lisäksi Nelli-mamma kaipasi hammaslääkäriä (se pitää rauhoittaa, eikä sitä haluttu tehdä tiineelle viime keväänä).

Pikku-Puttea nukuttaa

Vaikka Putte suht järkevä varsa onkin, pistettiin se kuitenkin vähän "kanttuvei" suun penkomisen ajaksi. Mittanauha osoitti meidän pikkuvarsan painavan jo yli 200 kiloa ja sen mukaan lekuri mittasi tropit. Putte käyttäytyi hienosti, kun rauhoitteet pistettiin suoneen (molemmin puolin kiinni ja emäntä vielä vieressä varmistamassa).

Sano "AAA"...

Onneksi ylimääräisiä reikiä ei suusta löytynyt! Joten siltä osin saadaan huokaista helpotuksesta.

Sitten kuunneltiin vielä sydän ja keuhkot. Putte yskähteli tässä syksyllä jonkin verran. En ollut kastellut hieman pölyisiä heiniä, jotka syötettiin ulkona. Nyt sitten kastellaan kaikki heinät (ja muhat), eikä yskähtelyjä ole kuulunut viikkoihin. Kehkoissa ei onneksi ylimääräisiä rohinoita kuulunut, joten mitään peruuttaamatonta ei juoksijan alun happikoneistolle liene tapahtunut. Täytyy olla tarkempi vastaisuudessa!!

Sitten oli Nellin vuoro. Höpsö Mamma tuhahteli jo varsan rauhoitushommille ja puöritteli silmiään, kun joutui kahden puolen kiinni ovien väliin. Neulan pisto sai san aina hätkähtämään niin, että lekurin varpaat olivat vaarassa (todellisessa murskaantumisvaarassa, sillä mittanauha osoitti elopainoa olevan yli 700kg!). No, kunhan varsa on omillaan, niin vähennetään sitten Mamman ruokamäärää... Kolmas kerta sanoi toden tällä kertaa, ja vihdoin kahden tropinlisäyksen jälkeen saatiin äitihepalle "rautahymy" ja tohtori saattoi todeta hampaiden olevan vailla vain pientä raspin pyyhkäisyä.

Jotta sukulaisten vierailusta saatiin kaikki irti, pistettiin tohtori vielä Nellin selkään ja niin Putte pääsi taasen lenkille. Alkumatkasta varsa pani hommat ranttaliksi ja riekkui niin, että kädet olivat vielä seurravanakin päivänä kipeät. Pian hevosen lapsi kuitenkin rauhoittui ja palattiin päiväjärjestykseen Puten kävellessä takana. Tätä tarvitaan lisää (pitänee siis yrittää suostutella Isäntä Mammahevosen selkään...)!