Putella tulee tänään täyteen kolme kuukautta. Pikkuisesta on kasvanut hurjan suuri ja jämy hevosenalku. Niin "suuri", että emän pissapaikalla pitää käydä nostamassa ylähuulta ja merkata se pissaamalla itse päälle. Ja aasit pitää ajaa pois paikalta norkoilemasta. Aivan, osat ovat vaihtuneet ja nyt on Puten mielestä oikea komento laumassa; aasit juoksevat sitä karkuun.
Pari viikkoa sitten huomasin Putella jotain vaaleaa valuvan sieraimista. Ensin tietysti tuli mieleen räkä, mutta selvisikin, että se oli maitoa. Heti imemisen jälkeen vähän maitoa valuu sieraimista (toisesta tai molemmista). Kitalakihalkio tuli tietenkin ensinnä mieleen! Googlettamalla ei vaivasta juuri paljoa tietoa löytynyt, joten perhe-eläinlääkärimme otti asiasta selvää. Ei kuulemma välttämättä ole halkio, kun kerran on näinkin hyvin kehittynyt eikä muita vaivoja ole. Yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että Nelliltä tulee nyt tosi paljon maitoa (kuulostaa siltä, että ensimmäisten herutteluimujen jälkeen Puten ei tarvitse kuin niellä maitoa) ja isona poikana varsan juontiasento on sen verran "mutkikas", että jostain maitoa joutuu väärään osoitteeseen. Hengenhädässä ei Putte nyt ole, joten odotellaan rauhassa hovilekurimme saapumista, ja kurkataan sitten sinne suuhun.
...ennen kuin uskaltautui Laten kanssa nuuskuttelemaan. Aasit sen sijaan ottivat kaiken ilon irti isommalle laitumelle pääsystä ja hevosten jahtaamisesta. Caro onneksi pysyi mökissään, eikä osallistunut niiden riehumiseen (se alkaa puuskuttaa, eikä osaa lopettaa juoksemista, ennen kuin sen ottaa kiinni rauhoittumaan). 
