Aaseja, aaseja...

Aasit palasivat kesätöistään eläinpuistolta syyskuun alussa. Ensi tapaaminen oli pieni järkytys Putelle. Nelli juoksi aidan varteen tulokkaita tervehtimään höristen. Asko-aasi vastasi tervehdykseen, omalla tavallaan... Putte-parka säntäsi karkuun; kummallisen näköisiä otuksia ja kertakaikkisen kammottava ääni! Pari päivää tutustuttiin aidan läpi. Pelkäsin Puten saattavan olla vähän liian kovakourainen (siis -kavioinen) aasien kanssa, vaikka olin kyllä toivonut, että Asko-aasista se saisi painikaverin.

Pelko oli turha; Asko heitti vähän pyllyä, kun Putte lähenteli liikaa. Urhea orhipoika hämmentyi ja pyörähti karkuun. Kauempaa sitten äipän kyljestä tarkkaili pitkäkorvia tovin aikaa...









...ennen kuin uskaltautui Laten kanssa nuuskuttelemaan. Aasit sen sijaan ottivat kaiken ilon irti isommalle laitumelle pääsystä ja hevosten jahtaamisesta. Caro onneksi pysyi mökissään, eikä osallistunut niiden riehumiseen (se alkaa puuskuttaa, eikä osaa lopettaa juoksemista, ennen kuin sen ottaa kiinni rauhoittumaan).

"Äitii, se lähestyy...!"

Nellikin innostui juoksemaan...

"Äiti, juokse lujempaa!"

Harmaat hirviöt jahtaavat

Puuhka pystyssä...

Löytyyhän siltä Putelta raviakin.

Lentävä aasi Asko

Liitävä Latte-aasi