RAUHALLISTA JOULUNAIKAA!
Joulun odotus sujui kipakassa -30:n pakkassäässä. Onneksi on ollut vapaata, niin ei ole tarvinnut viedä kopuja ennen kukonpieraisua pihalle palelemaan. Aamuheinät vain talliin ja sitten vasta päivänvalolla tarhaan. Pakkanen näyttää lataavan virtaa mukavasti nelijalkaisiin; Puttekaan ei ole tainnut viikkoon kävellä koko matkaa tarhan ja tallin välillä. Pysyy kuitenkin vielä takana löysällä narulla, mutta steppailee siellä ja puhisee
Varsa osaa käyttää hammaskalustoaankin ei- toivottuihin paiikkoihin,
kuten takinhihaan. Lähdöthän se siitä aina saa, mutta tuntuu jokin uhman
aika olevan käsillä. Tallissa on onneksi oma kiltti itsensä.
Tänään ei ilma tuntunut enää lainkaan niin kylmältä, ja mittarin lukema oli noussut -20:n lämpimämmälle puolen. Urhokin pääsi ilman takkia pihalle! Muuthan meillä tuulettomalla pakkaskelillä pärjäävät omilla turkeillaan, paitsi pikkuaasi Latte, jonka karva ja ihrakerros ovat sen verran ohuet, että saa useimmiten loimen selkäänsä, sekä Urho-setä, joka syksyllä heitti kaikki karvansa pois, eikä ole vieläkään kasvattanut kunnon turkkia. Mikä lie stressireaktio tallin vaihtoon, sillä ruokinnan pitäisi olla kunnossa vitamiinikuureineen kaikkineen. Varmuudeksi se saa Hivetiiniä kuureina, jos jokin puutos sittenkin olisi asialla...
Eli sää (ja vapaapäivä) salli hevosten liikuttamisen pitkästä aikaa. Putelle olin hommannut vähänkäytetyt Wahlstenin suitset (uudet olisi maksaneet tuplasti enemmän) ja voi sitä nautintoa, kun hihnoja säätäessä ei tarvinnut vääntää jumittuneita solkia auki kohmeisilla sormilla hampaat irvessä. Yksi ainoa "mutta" tuli matkaan; oripoikani on sen verran paksukalloinen, ettei kokoa "lv" olevien suitsien leukahihna aivan ole riittävän pituinen, mutta onneksi niitä saa irtotavarana pidempää kokoa. Valjastus sujui taasen ok. Kärryjen laitossa tarvittiin hieman kiinnipitoapua. Putte oli erimieltä kiinnipitäjän kanssa paikallaolosta ja palkitsi apukädet hampaillaan... No, kärryt saatiin perään ja tehtiin muutama lenkki navetan ja vanhan kaupan ympäri. Virtaa olisi ollut vailla muille jakaa ja ravurinalkuni muistuttikin useamman kerran keinuhevosta keikkuessaan. Kiitosta varsa saa rehellisestä vetämisestä, kun jouduimme vähän kahlomaan mykkyräisessä hangessa. Pysäytin tallin eteen ja nyt ravurioppilas osasi hienosti seista hetken paikoillan, kun könysin kärryiltä alas.
Urholla olin aikonut jo pidemmän aikaa ratsastaa pitkästä aikaa. Mentiin ihan vaan pellolla käyntiä ja harjoiteltiin ratin ja jarrujen toimintaa. Urhohan kääntyy kärryjen edessä vaikka pennin päällä ja ilman kärryjä sitäkin livakammin. Varttitunnin jälkeen sain sen kävelemään pellon ympäri ilman "lapa-edellä"-käännöksiä kulmissa, sekä pysähtymään ilman pään viuhtomista (ja myös seisomaan hetken paikoillaan), joten oli hyvä lopettaa siihen. Ensi kerralla voidaan ravailla vähän ja jatkaa ratti&jarru -harjoituksia.
Onneksi pojilla on toisensa seuranaan, niin saavat purettua energiaansa painiessaan. Jouluaaton (eli eilisen) pakkasulkoilun tunnelmia tässä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti