Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Taasen tuli aika viedä hevoset mökkipeltoon laitumelle. Matkat sujuvat "ihan OK", kunhan Putte saa kulkea kaviokkaista ensimmäisenä, muutoin se riehuu koko ajan ja yrittää emänsä selkään... Aika mukavasti se pysyy takanani, ja pysähtyy, kun minä pysähdyn. Nyt kun ollaan jouduttu paimenen akkua kuskaamaan lataukseen kotiin repussa, niin repun hihnat ovat varsalle ylivoimainen houkutus, joissa pitää roikkua.

Mökkipellolle ei saa verkkosähköä, joten hepat ovat olleet siellä hieman tuurilla. Vanhat kunnioittavat lankoja ilman sähköäkin, mutta eräs ilta naapuri ilmoitti koiralenkillään, että "varsa on tiellä". Putte oli tullut aidasta, käväissyt kurkkaamassa pikitien risteyksessä ja mennyt takaisin aitaan, ilmän muuta jälkeä, kuin pienet kavionpainaumat aidan molemmin puolin. Miten lie sukeltanut, välistä vai alta vai lie hypännyt yli??? No, muutama päivä tarhailtiin niittoheinän turvin, kunnes saatiin akkupaimen lainaan ja kolmas lanka aitaukseen. Sen jälkeenkin pari iltaa vahtasin, jotta pysyy aidassa. Kerrankin oli aikaa ottaa kuviakin (pitkästä aikaa)! Alla muutamia otoksia elokuun iltahämärästä.