Uusia asioita pienen hevosen elämässä

Kun pääsee seuraamaan minkä tahansa lajin (olipa se sitten hevonen, ihminen, koira tai vaikkapa jääkarhu) jälkikasvun elämää alusta asti, pääsee näkemään niitä "ensimmäisen kerran elämässä"-juttuja, jotka tapahtuvat vain kerran kunkin elämässä. Tälle alkukesälle noita juttuja on pienen orivarsan elämään mahtunut enemmän kuin laiskempi ihminen ehtii blogiin kirjaamaan...

Auto-ajelulla

Maaliskuun lopussa isäntä oli lähtenyt etelämpää katselemaan heinäntekoon tarvittavaa koneistusta, mutta palasi sieltä mukanaan -ei toki niittokone tai pöyhin-, vaan vinka (muun suomen väelle suomennettuna hevostraileri)! Tästä ei ollut puhuttu mitään ennen lähtöä, joten se olikin mahtava yllätys! Varsinaisesti kyseessä oli lohdutus vääjäämättömästä vanhenemisesta ja uudelle vuosikymmenelle siirtymisestä.  Nyt sitten voitaisiin totuttaa varsaa milloin vain kaikessa rauhassa matkustamaan tien päällä. Niinhän sitä luuli... Eka työnkuva uudenkarhealla Böckmannilla oli muhavarastona toimiminen. Eipä siinä, tärkeä homma sekin ja helpotti huomattavasti muhahuoltoa.

Puttehan oli jo viime vuoden puolella tutustunut paikallaan seisovaan kuljetusvälineeseen, joten päätettiin alkukesästä käydä lyhyellä totutusajolla ennen pidempää kyytiä laitumelle. Nelli-mamma ei pidä matkustamisesta, joten sen esimerkkiä halusin välttää, joten Mummoponi Caro sai ryhtyä seuraneidiksi. Ainoa miinuspuoli mummon käytöksessä on sen hillitön kuopimistaipumus, jota se harrastaa myös vinkassa. Caro kopistelikin kopissa Puttea lastattaessa, mutta se ei onneksi haitannut poikaa liikaa, tottuipahan samalla kolinoihin. Muutaman kerran pyysin orin vinkaan ja taas ulos ennen kuin laitettiin takapuomi ja lastaussilta kiinni. Isäntä asettui ratin taaksen ja minä itse (lain vastaisesti) hepojen kanssa eläinosastolle. Nuorimies käyttäytyi varsin mallikkaasti; tasapainon pitämisessä on tietysti opettelua, mutta ei taaskaan mitään suurempia hillumisia. Kotipihassa varsa malttoi odottaa peruutuspyyntöä ja käveli rauhassa ulos kopista.

Kylvyssä


Ensimmäinen pesukin on sitten suoritettu. Saatiin vieraiksi etelästä hevosihmisiä, joten isännän ja miesvieraan viettäessä aikaansa TOTO-tv:n ihmeellisessä maailmassa, oli meillä naispuolisilla ohjelmassa savusaunan lämmitystä ja hevosten pesua. Puten osalta kylpy suoritettiin sankon ja harjan avustuksella. Putte oli narun nokassa, vuono-Jokeri toisella puolen ja pesijä toisella. Koskapa sivuille ei voinut väistää, eikä kiinnipitäjän yli kävellä, olivat hevosen pojan vaihtoehdot vähissä. Tuloksena märkä ja pestävän kärsivällisyyden rajoissa puhdistunut hevosen alku.

Takaa-ajoa

Ennen orilaitumelle lähtöä oli suunnitelmissa ollut vähän ajella takaa (hmm. asiaa tuntemattomalle tästä saattaa jäädä hieman vääränlainen kuva :)), joten laitumelle lähtöä edellisenä iltana pyydettiin sitten kummi taas hommiin. Suitsethan oli päässä olleet keväällä useammastikin, samoin silat selässä. Pitkiin ohjiin ja takaa tuleviin komentoihin oli myös tutustuttu isännän taluttaessa aiemmin keväällä. Nyt sitten varustauduttiin kahdelle taluttajalla pitkien liinojen kera sekä "takaa-ajajalla" (jospa tätä lukevat vain asialle vihkiytyneet, jottei saada vallan eläinsuojelijoita liikkeelle...).

Lyhyesti todeten eka kerta meni varsin kivuttomasti; ei pystyyn pomppimisia tai pukitteluja. Ruoka oli pojalla eniten mielessä, joten suurin komentamisen paikka oli pään laskeutuessa toistuvasti vihreän puoleen. Kääntymisissä tuntui väliin siltä, että Puttejopa hoksasi ihan itse mistä on kyse, eikä taluttajien tarvinnut auttaa. Kunpa olisi vaan saanut aikaiseksi aloittaa tämän homman aiemmin, niin olisi ollut tietysti ollut hyväksi pari lisätreenikertaa, jotta olisi sitten pikkuoriilla sulattelemista kesälomalla.


Orilaitumelle

Juhannuksen aatonaattona oli määrä pohjoisten oripoikien päästä laitumelle. Onneksi Sannalla oli vapaapäivä ja itsellenikin sellainen järjestyi, niin päästiin naisvoimin viemään orhia kesäviettoon. Lapin hjl:n orilaidun sijaitsee Kemijärvellä Javarussaaressa. Matkaa meiltä on noin 180-190km, jota varten varattiin reilusti aikaa. Lastaus sujui hyvin kaurojen avustuksella ja matka meni mukavasti. Koskapa aikaa oli reilusti, pidettiin puolivälissä kahvitauko, jotta tottumaton matkalainen saattoi myös hiemen levähtää. Putte vaikutti lähinnä järkyttyneeltä, kun sen vointia kyseltiin, mutta oli kuitenkin hieman matkaeväsheiniä hämmentänyt, joten suuresta traumasta ei liene kyse.

Perillä selvisi, että kokonaiset 4 kpl oreja oli tulossa kesää viettämään 3km pitkään ja leveimmältä kohdalta noin 750m levyiseen saareen. Itseäni jännitti eniten hevosen saaminen lautalle. Putte sai mennä kyytiin toisena, joten se sai rohkaisua ykköshevoselta. Pari hetkeä se mietti, mutta käveli sitten reippaasti kyytiin. Kun kaikki kolme vuotiasta suomiorhia sekä 8-kuinen issikkaristeytys oli saatu kunnialla lautalle, alkoi matka aaltojen halki. Kaikki käyttäytyivät hienosti ja rantautuminen meni hallitusti. Pian orit olivat vapaina kesän viettoon.

 Putte, toinen suokeista sekä poni painalsivat pitkin saaren rantapusikkoa edestakaisin (jahka ehdin, laitan videoita näkösälle), mutta pienempi suokeista olisi halunnut palata lautalle ja takaisin kotiin. Onneksi sekin jonkin aikaa touhua katseltuaan liittyi kaltaistensa seuraan ja niin me saattajat saimme lähteä puksuttamaan mantereelle päin. Pieni kesähevosten lauma seuraili lauttaa saaressa; väliin kadoten rantapusikoiden taakse ja sitten taas ilmestyen avoimen niityn kohdalla näkyviin. Putte taisi viimeinkin unohtaa oman mammansa, jonka hoivissa sai viettää kokonaisen vuoden.