Lunta tupaan!

Siis ihan kirjaimellisesti, kuin myös kuvainnollisestikin. Tänään on pyryttänyt taas kunnolla pitkästä aikaa. Eilen olisi ollut mahtava päivä käydä kaviokkaitten kanssa lenkillä, mutta suuntasin kuitenkin ihmislapsen kanssa päivävaellukselle. Ihan hyvällä omallatunnolla, sillä Nelli on eläinlääkärin määräyksestä viikon tarhalevossa (eipä silti, etteikö sitä tarhalepoa olisi ihan ilman määräyksiäkin...)

Ja syy löytyy alla olevasta kuvasta:

Piikitetyt takapolvet

Viime viikolla käytin klinikalla molempia tammahevosia; Caro-mummon liikkuminen aamuisin on ollut epäpuhdasta. Ulosviedessä se ontuu vasenta etujalkaa ravatessa (siis kävellähän ei voi :)). Päivän mittaan koipi ilmeisesti vertyy, koska sisälle otettaessa kipittää hyvin. Varsinaisesti mummo ei lääkärin silmien edessä ontunut, mutta havaittavissa oli vasemman puolen epäpuhtautta mustan (tai oikeastaan harmaan) pallosalaman pistäessä parastaan klinikan pihassa. Epäilynä nivelrikko, jota jo kotona hoidataankin Arthroflex-kuurilla. Kuvia ei kuitenkaan otettu, koska ontuma on sen verran lievä. Kipulääkekuurilla kuitenkin testataan puhdistuisiko aamujuoksu. Samalla kurkistettiin suuhun, koska laidunkauden jälkeen poni pudotellut enempi tai vähempi (yleensä enempi) heinämällejä syödessään. Kenkääjä raspasi mummon purukaluston joku viikko takaperin, eikä siellä eläinlääkärinkään mielestä varsinaisesti piikkejä ollut. Yhtä hammasta kokeiltaessa kuitenkin arkoi selvästi, mutta hammas kuitenkin oli tukevasti kiinni. Vähän tasoitusta sähköraspilla ja pienen pieni heiluva maitohampaan murunen pois etuhampaiden juurelta, niin oli ponin käsittely ohi ja se sai ruveta heräilemään rauhoituksestaan.

 

 Nellille olin varannut ikääntyvän hevosen terveystarkastuksen, kääntyyhän mammatamma jo 2-kymppiseksi. Varsinaisesti huolta on aiheuttanut könkköravi aina lenkin alussa. En ole päässyt selvyyteen mitä jalkaa Nelli ontuu ja pienen kävelyn jälkeen muori päästelee kuin varsa (liiankin lennokkaasti selkävikaisen ratsastajan makuun), kaikkia jalkojaan hyvin käyttäen. Lenkille lähtökin on ollut vähän tahmeaa, eikä entistä letkeää ja piiiitkää käyntiä ole näkynyt kuin vasta kotiin päin lenkiltä palatessa. Alkuun syytin ostamaani joustorunkoista satulaa, jota en saanut sopimaan, vaan se jäi keskeltä irti selästä. Rungottomaan vaihdettuani tamma onkin lähtenyt paremmalla mielellä töihin.

Alkutarkastuksessa ei ollut muuta huomautettavaa kuin sydän, joka levossa jättää aina jonkun lyönnin väliin. Tämä kuulema on vallan yleistä, eikä aiheuta huolta. Sitten siirryttiin ulos ja Nelli heräsi; se puhalteli kaula korkealla ja tuijotteli raviradalle päin. Juoksutettaessa se ei ollut köyhä eikä kipeä; häntä tötteröllä se liiteli menemään (jos kuvittelee tonnikeijukaista tanssimassa Joutsenlampea, osuu aika lailla oikeaan). Ympyrällä juostessa muori pukitteli ja keikkui ja mielessä kävi, että jos se haluaa häippäistä,niin senhän se kyllä tekee. Mamma pysyi kuitenkin nahoissaan ja voitiin aloittaa taivutukset. Vej; puhdas, oej:n taivutuksen jälkeen huomasin vierellä liitelevän mamman ravirytmin sekoavan; etujalassa ei ollut vikaa, mutta oikea takanen meinasi mennä alta. Takasten taivutus vahvisti saman; otj:ssa häikkää. Vaikka jalka oli selvästi kipeä, sai sen rinnalla pinkoa tosissaan (niin tosissaan, että reväytin takareisilihakseni; tästä se selkäterapeutti varmasti minua kehuu...).

Oikean takajalan röntgenkuvat paljastivat nivelrikkomuutoksia polvinivelessä. Eläinlääkäri päätyi piikittimään molemmat polvet ja tästä syystä siis tarhalepoa ensin viikko, toinen viikko kevyesti liikuttaen ja sitten pikkuhiljaa takaisin hommiin (no ne "hommat" on kyllä tähänkin asti olleet aika "pikkuhiljaa", joten varsinaista muutosta käyttöön ei tuon viikon lepäilyn jälkeen taida tulla). Lisäksi kipulääkettä kuurin verran. Lisähelpotusta saataneen painonpudotuksesta; kaksi talvea ylläpidossa vapaalla heinällä ja kotona lisää laidunlomalla turvonnut tamma täytyy saada niin kevyeen kuntoon, että jalat kestävät alla. Syksyn mittaan on ympäryksestä saatu jo 4 senttiä pois ja silti eläinlääkärin mittanauha näytti lukemaa, joka on lähempämä 800 kuin 700 kiloa =(.

Nelli; takana reilu kuukausi rajoitettu heinäruokintaa

Mamma oli tätä mieltä tuiskusta (ja pienestä heinäannoksesta)

Caro oli fiksuna ponina varannut etelätuulelta suojaisen paikan

Sen verran ollaan klinikkareissun jälkeen saatu tulosta, ettei tänä aamuna ponin karsinasta löytynyt heinämällejä! =)