Ekoja kertoja

Syksyn ensilumi ja Puten ensiajo       foto: Sanna E.

Tänään oli sitten se suuri päivä, Putte sai kärryt peräänsä!

Eilen illalla haettiin kummi-Sanna linja-autolta ja vielä illan kähmässä piti tietysti vielä käydä ohjasajolla; pimeä itsessään oli uusi tekijä, samoin hyvin löysällä oleva sekki. Asiaa eivät auttaneet tallista heinien äärestä huuteleva Urho, saati tarhasta nuoren miehen perään hirnuva Mummoponi. Kuitenkin homma sujui suht mallikkaasti, vaikka tien päällä naapurin kohdalla tepastelevaa ihmishahmoa piti hieman tuijotella, sekkiä piti yrittää ravistella pois ja pellon kiertoon tarvittiin talutusapua. Mutta olosuhteet huomioiden meni sen verran hyvin, että päätettiin seuraavana päivänä koettaa kärryjä perään.

Pakkasen kruunaamana aamuna (ihana välillä vähän kuivempi keli!) suunnattiin Kuusijärvelle; pitihän Sannan käydä "reenaamassa" pari suomitammaa, sekä mikä olennaisinta, hakea Ne Kärryt lainaan (Kiitos Onni!). Kotiin palatessa alkoi taivaalta tipahtelemaan valkoisia hiutaleita... Ennenkuin Putte oli saatu valjastettua, oli lumisade ehtinyt runsastua ja muuttua rännän kautta lähes vedeksi. Mehän ei olla sokerista, joten ei muuta kuin menoksi! Ensimmäinen kierros navetan ympäri mentiin entiseen malliin takaa ajaen. Sitten Sanna lähti mukaan vetäen perässään kärryjä Puten takana ja vierellä. Tässä vaiheessa oli helpompi taluttaa Puttea, kuin ajaa takaa. Poika ei ollut mukana kulkevista kärryistä millänsäkään, enemmän sitä kiinnosti yrittää pureskellä narua, jolla sitä talutettiin ja yrittää päätään ravistellen selvitä sekistä erilleen. Parin kierroksen jälkeen kärryt laitettiin Puten perään niitä kuitenkaan vielä kunnolla kiinnittämättä, jotta paniikin sattuessa ne saataisiin helposti pois. Sanna kulki edelleen vierellä kärryistä huolta pitäen. Lopulta kaiken sujuessa hyvin, kiinnitettiin kärryt kunnolla ja saatoin siirtyä taakse ajamaan Sannan hoitaessa talutuksen. Putte oli kyllä uskomattoman fiksusti! Kääntymisissä ei suurempaa ongelmaa; kerran jopa jouduttiin kääntymään liiankin jyrkästi niin, että aisat ottivat kunnolla kylkiin, mutta Pute vain väisti aisojen painetta ja kääntyi tosi hienosti. Samoin pysäytykset sujuivat hyvin ja orhipoika malttoi seistä loppuun sen verran hyvin, että ehdittiin juosta kamera sisältä ja saada Se Ensi Kuva! (Tarkoitus oli tietysti kuvata koko juttu videolle, mutta useiden yhteensattumien vuoksi kameran taakse ei löytynyt ketään).

Puten jäädessä talliin kiitosten ja heinien kera, päätettiin liikuttaa myös Urho. Ajolenkin alkupäässä on aika suuri silta, niinpä Sanna läksi varmistamaan sen ylitystä ekalla kerralla. Ei päästy sillalle asti, kun takaa tuli täysperävaunurekka. Hieman (tai oikeastaan aika paljon) hirvitti ja Sanna viittelöi kuskia hiljentämään (eivät todellakaan aja 60:iä!). Rekan ohittaessa Urho hieman nopetti kävelyään, muttei sen kummempaa. Mahtava hevonen! Käytiin Urhon kanssa hölkkälenkki soratiellä ja eiköhän takaa tullut vielä traktorikin kärryineen. Siitäkin selvittiin samaan malliin. Lisäksi Urho on tosi kiva ajettava; hölkkää pyydettyä vauhtia ja pudottaa käynnille ääniavuilla. Taitaa olla mainio opetuskaveri Putelle!