Pellonpään Puhuri & Co. (cotijoukot odottamassa): Ajotreenit jatkuu

Harjoituspäiväkirja alkaa pikku hiljaa täyttymään ajoista ja kommenteista. Putte-possu hölkyttelee jo varsin tottuneesti peltotien kurvit ja mittariin kertyy pari-muutama kilometri kerrallaan (=vajaa puolisen tuntia hölköttelyä). Urho- setä puolestaan on ollut muutaman viikon liikuttelematta; joko sain sen selän hangattua kipeäksi satulalla tai sitten se nitkautti jonkin lihaksen viimeisellä ratsastuksella villitessään. Ollaan nyt pidetty selkää lämpimänä BOT:n avulla ja pian aletaan hellävaroen hieromaan. Toivottavasti päästään pian taas Urkinkin kanssa liikenteeseen!

Asko-aasi kuntoilee

Urhon liikuttamattomuudesta johtuen on myöskin tallimme pitkäkorvavahvistus Asko saanut ihan vain tarhailla rajoitetulla ruokinnalla. Viikolla saatiin Puten "personal traineri" taas kylään ja Askollekin avautui uusi maailma; kärryt perään ja menoksi! Entisessä kodissaan Ruotsissa Askolla on ollut ainakin satula ja suitset yllänsä, joten valjaiden pukeminen ei tuottanut ongelmaa. Kärryjä perään soviteltaessa aasi nökötti paikallaan kuin tatti ja vain korvat kääntyivät taaksepäin pyörien rahinaa kuulostelemaan. Joko Askolla on ajettu ennenkin tai sitten on kyse aasien mahtavasta mukautumiskyvystä, sillä ensimmäiset kierrokset peltotiellä ensin takana kävelle ja sitten jo vähän kärreille painoa laittaen, sujuivat maillkaasti. Ainoa ongelma oli kääntymisissä, sillä aisan pää tökkäsi ikävästi niskassa olevaan vararasvamakkaraan. Seuraavilla kerroilla jätettiin vähemmän aisanpäätä näkyviin, joten kääntyminen oli helpompaa (vaikkakin hiomista vielä on!).

Aasien kanssa touhutessa pitää muistaa, että niille pätevät hieman eri käyttöohjeet kuin hevosille. Hevonen pelästyessään reagoi pakenemalla, mutta aasi usein pysähtymällä. Itse ole järkeillyt asian niin, että aasi töppöjalkaisena ei välttämättä pääse juoksemalla petoa karkuun ja suin päin karkuunjuoksentelu kivisillä alustoilla (siis siellä aasien alkukodissa) voi saattaa sen vain suurempiin ongelmiin. On siis järkevämpää pysähtyä harkitsemaan, ennen kuin toimii! Yleensäkin meidän hoitoaasit pysähtyy, jos eivät ole varmoja seuraavan askeleen turvallisuudesta (esim. lumen alta pilkottava asfaltti). Ensimmäisillä ajelukerroilla Asko ei ole juminut paikalleen kertaakaan, vaan on kipitellyt kärryt perässään kuuliaisesti peltoa ympäri.

Vapaus!

Kukaan ei ole karannut tai karkuutettu, vaan itselläni koitti koko kevään mittainen vapaa! Talvilomalta jatkan sujuvasti kolmen kuukauden vuorotteluvapaalle. Tarkoittaa sitä, että on aikaa paitsi puuhata kaviokkaiden kanssa, myös tehdä niitä kaikkia rästiin jääneitä kotitöitä (hmm, ainakin vinttikomeroihin olisi ihan kiva päästä sisälle, eikä vain ovelta kurkotella tavaroita...).

Samalla hevosten ruokinta muuttuu säännöstellymmäksi. Parin kuukauden aikana on syötetty muutama paali vapaasti "isoille". Urholle tämä passaa varsin mainiosti, mutta Putte ei osaa hillitä syömistään, vaan on paksu kuin... -possu! Nyt olen siis päivisin kotona ruokkimassa hevosia, joten yhdessä säännöllisen liikunnan kanssa saadaan varsa varmasti edustuskuntoon kesäksi.

Kasvu

Putte on siis kasvanut sivusuunnassa varsin vauhdikkasti. Korkeutta ei ehkä niinkään; viikko sitten (22.2.) säkämitta oli n. 145,5cm ja pepun päältä 152,5cm (mitta voi heittää pari senttiä suuntaan tai toiseen). Samalla metodilla mitattiin marraskuussa 145,5cm ja 148,5cm.

Puten ratatreenit

Putelle on nyt sitten varattu paikka ensi syksystä lähtien ammattitreenarille. Koska haluamme nähdä, mihin varsasta oikeasti on, tunnustimme sen tosiseikan, ettei meillä riitä taito eikä aika ja puitteetkin täysipainoiselle valmennukselle ovat puutteelliset. Tulevalta valmentajalta kyseltiin tälle keväälle treeniohjeet, jotka kehottavat juoksuttamaan varsaa kärryjen edessä 3-4 kertaa viikossa 5-6km kerrallaan. Reipasta hölkkää, mutta varsaa kuunnellen niin, että tahti säilyy ja varsa juoksee rennosti.

No, meidän peltoteillä pääsee reippaasti jonkun pätkän kerrallaan, joten päätettiin käyttää varsaa kirkonkylän radalla, nyt kun Sannakin oli apuna ja neuvojana. Edellisestä kuljetuksesta oli jo kulunut lähes puoli vuotta, joten vinkaan mennessä varsan piti vähän miettiä. Kyytiin mentiin kuitenkin lopulta hyvin, mutta matkalla Putte hermoili. vaikka ei vinkassa melskannutkaan; perille päästyä kopissa odotti hikinen varsa :(

Radalle ei ollut muita hevosia ja Putte käyttäytyi varsin mallikkaasti ja valjastuskin saatiin hoidettua tuttuun malliin. Olin aikonut ensin vähän kävelyttää varsaa rataan tutustuen, mutta kun poika halusi heti hölköttelemään, annoin sen mennä. Takasuoralla Putelle tuli muiden kaipuu ja se keskittyi lähinnä hirnumiseen. Toisia hevosia ei majaile kuuloetäisyyden päässä, joten vastausta se ei saanut, vaikka olisi mieluusti jäänytkin sitä odottelemaan. Kaarteet ja etusuoran reipas varsa hölkötteli reippaasti, välillä laukkaa tarjoten, mutta antoi sen heti alas. Kaiken kaikkiaan hienosti Putte suoriutui ensimmäisestä ratatreenistä!