Väistämistä

Puten kasvaessa ja muuttuessa pikkuvarsasta isoksi pojaksi, täytyy sen käsittelyssäkin olla yhä tarkempi ja samalla yhtä johdonmukainen kuin ennenkin. Kaikessa hevosen kanssa tekemisessä on nykyisin selkeästi punaisena lankana paineen väistäminen. Olipa kyse sitten päähän päitsien välityksellä tuleva paine, tai maasta käsin siirtämisessä käden aiheuttama paine tai sitten myöhemmin ratsastajan painolla ja jaloilla aiheuttama paine. Koskapa ensimmäistä omaa varsaa tässä kasvatellaan, olen lueskellut taas viisaiden naisten kirjoja ja muistellut niin Vepsän, kuin Nibbelinkinkin kurssien antia. 
 Tässä taannoin halusin kokeilla ensin Nellillä, miten osaisin opettaa kaviokasta väistämään takapäätään. Siis ensin mahdollisimman kevyt kosketus ja painetta asteittain lisäten, kunnes hevoi väistää, jolloin paine loppuu ja päästään kiittämään. Nelli toimii varsin kevyillä "avuilla" käytännön tilanteissa. Nyt se oli silmin nähden hämmentynyt tästä ohjelmanumerosta ja närkästyneenä luimisti vilkaistessaan suuntaani... Se ei nähnyt tilanteessa mitään logiikkaa, eihän ollut kyseessä harjaaminen tai kavion puhdistus tai muukaan normaali tilanne, jossa pitäisi väistää.
Varsan kanssa olen tähän asti vain yksinkertaisesti kävellyt sitä päin, jos se on tiellä ollut ja onhan tuo väistänyt edestä. Nyt sitten, kun hevoset ovat jo yöt sisällä, olen ottanut ohjelmaan puhdistaa Puten kaviot, kun iltamössöt on syöty. Jalan nosto menee jo rutiinilla, mutta kun olen yrittänyt kääntää sen takapäätä, se on joskus työntynyt syliin istumaan. Käytännön tarpeesta siis tuli aika opettaa sille väistämistä.

Kevyt kosketus kupeella häiritsi Puttea sen verran, että se nosti kiusaantuneena takajalkaansa ja poikitti takapäätään kohti. Pidin painetta koventaen käteni samassa paikassa, jolloin Putte läksi eteenpäin vähän pyllyä nakaten. Pysyin perässä kierroksen verran karsinan ympäri (yhä käsi kupeella painaen), kunnes varsan takajalka otti sivuaskeleen minusta poispäin. Kiitin kaulasta rapsuttaen ja äänellä. Äskeinen kohta varsan kupeella vaikutti olevan liian herkkä paikka, joten koetin seuraavan kerran vähän taaempaa. Muutaman toiston jälkeen Putte väisti jo pienestä kosketuksesta askeleen sivulle ja sai joka kerta rapsutuksia ja kiitosta. Kokeilin vielä toiselta puolen ja hyvin meni. Ahaa-elämyksiä on harvoin tässä elämässä tarjolla, joten nautin täysin siemauksin tästä pienestä yhteisestä oppimishetkestä.

Seuravana aamuna Putte seisoi tielläni viedessäni karsinaan vettä. Pyysin sitä kädellä väistämään, jolloin sain syliini sen takapuolen... Ei auttanut muu kuin uusia eilinen opetustuokio. Parilla toistolla Putte väisti taas hienosti, ja kiitosten jälkeen jätin sen emänsä kanssa syömään aamumössöään.
Jotta aamu ei olisi ollut liian ruusuinen, sain ulos viedessä malttamattoman varsan hampaat käsivarteeni. Rähähdin sille ja peruutin takaisin karsinaan. Uusi yritys meni paremmin ja ulos päästiin kommelluksitta.