Viimeinkin kevät

Jäärata 8.5.13

Västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. Haarapääsky istui pellon sähkälangalla viime viikolla. Oli ollut jo muutama päivä kuivaa lumien sulamisen jälkeen, joten sain viimeinkin kaviokkaat siirrettyä pois mutatarhoista kuivemman pellon puolelle. Ensin vein pienet tarhojen taakse omalle pläntilleen, sitten Putte peltoon. Putte ihmetteli hieman osoitteen muutosta, mutta asettui ahneena syömään. Urhon päästyä peltoon alkoi tapahtua (eikä tietysti ollut kamera mukana). Urkki-setä päästeli koko kura-ajan patoutuneella energialla peltoa ympäri Puten liittyessä mukaan riemuun. Onneksi oli kolme lankaa ja tuhti sähkö aidassa, muuten olisi saattanut hieman hirvittää se meno.

Kaviokkaat kuivalla kamaralla

Pienet

Keväisen tuulen tuiverruksessa Putte

Urkki oli käynyt mutakylvyssä

Oikein hyvällä mielikuvituksella maasta saattaa löytyä jotain vihreää

Hönttänen harjankääntöletteineen

Kenenkä milestä se oma ei olisi kaikkien kaunein...

Sitten satoikin kolme päivää putkeen ja peltokin uhkasi muuttua liejukoksi poikien painon alla. Tänään on onneksi taas sateeton päivä. Ja äitienpäivä (oli siis eilen, en kerinnyt tehdä tätä julkaisukuntoon silloin), eli sunnuntai = Puten kärryttelypäivä (koska silloin mahdollisuus rekka-autojen kohtaamiseen on pienimmilläään). Mutta kärryttely jäi sitten tältä erää. Putte ei kävellyt aivan puhtaasti aamulla ulos otettaessa ja vein varsan takaisn talliin. Välillä tuntui, ettei se voinut varata jalalle ollenkaan, välillä käveli vain hieman epäpuhtaasti, Vasemmassa takapolvessa on eilinen, todennäköisesti Urhon potkima haava, ja koko takajalka oli polvesta ylöspäin kipeä. Turvotusta ei löytynyt, eikä jalka ollut oikein kuumakaan., kovin vain arka. Soitto hovilekurille  antoi hieman lohtua, kuulema polven alueen pienetkin vammat voivat olla tosi kipeitä. Joten Poika kipulääkekuurille ja täksi päivää karsinalepoon.

Haava 12.5.13

Kovasti meillä onkin ollut onnea koko talven ajan, kun on pidetty hokillista hevosta rasavillin varsan kanssa, joka kaiken aikaa haastaa isompaansa matsiin. Talvella välejä selviteltiin pystypainilla, jonka tuloksena oli  hokin viiruja Puten kupeilla (lähinä jakauksia karvassa ja pintanaarmuja). Ilmeisesti Urkki parka on saanut viime aikoina nahkaansa Puten terävää hammasta sen verran kipakasti, että varoo selvästi lähestymästä varsaa edestä päin. Puten tullessa hampaineen päälle, se väistää kauemmas, jollei ehdi kääntää takapäätään riittävän vikkelästi. Siinä vaiheessa tietysti se saattaa potkaista, mikäli varsa ei ymmärrä vihjettä. Ja näemmä ei ole ymmärtänyt, sillä pari hokinreikää on löytynyt ryntäistä. Nämä, samoin kuin viirut kyljissa ovat parantuneet nopeasti itsestään ja ensimmäistä kertaa Putte näyttää, että haava vaivaisi jotenkin. Urkilla on hokit vielä pellon liukkauden takia kengissä, mutta täytynee väännellä ne irti, eikä koetella onneaan enempää...