Pojat kotiin!

Syyskuun ekalla viikolla tuli tieto, että nuorten oripoikien kesäleiri päättyy vasta 13.9. Uusiksi meni parit suunnitelmat; Rovaniemen varsanäyttelyyn ilmoittautuminen olisi jo 10.9., joten en ennättäisi nähdä Puttea ennen sitä. Soitto laitumenvalvojalle kertoi, ettei ainakaan laihtumaan ollut poika päässyt (sieluni silmin näin kuvan polvissa roikkuvasta heinämähasta!), ja aikaa seisotus- ja juoksutusharjoituksiin olisi vain viikko ennen 20.9. olevaa näyttelyä. Puten kavionhuollon olin varannut jo aiemmin 12.9. olevaksi, mutta se piti muuttaa, koskapa vuoltava ei olisi vielä tuolloin kotona! No kenkääjämme ystävällisesti kaiveli kalenteristaan ajan 19. päivälle, joten juuri ja juuri olisi ennätetty kaviot siistiä näyttelyyn.

Sitten hoksasin, että Oulun 24. päivän näyttelyyn voi ilmoittautua vielä 14.9. eli ennättäisin oripojan näkemään ennen sitä ja voisi samalla reissulla kuvauttaa koivet irtopalojen varalta ja tutkia suunkin sudenhampaita silmälläpitäen. Soitto klinikalle kertoi Puten olevan vielä himpun nuori, jotta mutoksia voi vielä hevosen kasvaessa tulla. Koskapa mitään oireita ei nivelien tai suun suhteen ole ollut, niin päätin, että käydään sitten myöhemmin klinikkareissu ja jätetään näyttelykin väliin tällä kertaa.


Uttini Hornline l. Urho  
 
Ennen Puten tuloa piti vielä hakea Urho-setä valmiiksi odottelemaan kaitsettavaansa. Viime pyhäiltana sitten ajelimme Marraskoskelle ja käytiin ensin moikkaamassa Nelli-muoria.

Rautiaita liinaharjoja laumallinen, Nelli etummaisena

Nelli kuuluu sopeutuneen laumaan hyvin, eikä tuo juuri meidän perään muuta haikaillut, kuin muutamaa rapsutusta ötönpuremiin. Ennen Urho-sedän kyytiin laittamista käytiin Tapanin kanssa sillä hieman koe-ajolla, jotta tiedän sitten mitä tuleman pitää, jos sitten kotona ajellaan.

Kotona oltiin myöhään illalla, mutta reippaasti Urho tuli perässä tarhalle, vaikka alkoi jo olla melko pimeä ja paikkakin vieras (onneksi tarha/saunakujalla on nykyisin valot). Aasitkin ohitettiin varsin tyylikkäästi. Muistossa on vielä se ilta, kun pitkäkorvat saapuivat kuun vaihteessa ja LainaLauma vietti unettoman yön niitä vahdatessaan! Caro halusi ehdottomasti heti tutustua komeaan tummaan Ruunaan, joten sai mennä samantien Urholle kaveriksi. Muutaman kiljumisen jälkeen (Urho oli ehkä vähän hämillään äänekkäästä kääpiömummosta) tämä hieman epäsuhtainen pariskunta (Urho 170cm ja Caro 100cm) asettui iltaheinille tarhaan.

Kuvia ei Urho-sedätä ole vielä saatu, mutta jospa tässä jonain päivänä, kun on nuorimies Puttekin jo kotona...

Vuosikkaiden orien laidunkauden päättäjäiset

Lautta

Hieman ennen määräaikaa olimme perillä lauttarannassa. Muut omistajat olivat jo paikalla, lauttaa vielä odoteltiin.


Lauttamatka saareen kestää ehkäpä kymmenen minuuttia...

Orien omistajat lauttakyydissä

Kohti Javarussaarta

 

 

 

 

 

 

Javarussaaren kiertoa

Läksimme hakemaan poikia sieltä päästä saarta, jossa ne kuulamma ruukaavat olla, ja josta ne elokuun alussakin tapasimme. Eivätpä olleet orhit oletetulla paikalla. No reilusti puoli saarta saatiin kiertää (hyvät polut on hevoset tehneet ja maasto helppoa, joten meni ihan mukavasta iltalenkistä), ennen kuin ensimmäiset kaviokkaat ilmaantuivat näkyviin.

Isot pojat löytyivät ensin...

 Putte ja Joihun Jymy olivat eräällä aukiolla, mutta pienempiä ei näkynyt. Niiden omistajat läksivät eteenpäin etsimään ja mekin seurasimme, kun oltiin saatu pojille päitset päähän. Pian kaikki olivat kiinni ja marssi takaisin lautalle saaren ympäri alkoi.

Putte kulki kärjessä, kun se on niin paljon mukavampi talutettava ensimmäisenä. Muiden takana tullessaan sillä on aina niin kiire, enkä halunnut alkaa saaressa sitä kovin komentelemaan. Koskapa ekana oltiin, niin myös lautalle piti mennä ensin. Hetken urhea orhini empi, mutta astui sitten reippasti sillalle ja käveli kyytiin. Muiden kanssa pitikin sitten vähän neuvotella lauttaan tulosta. Itse lauttamatka meni taas hyvin (kts. elävien kuvien osastolta video!).

Samoin vinkaan meno sujui meidän pojalta hienosti. Kaveri vähän rymisetli omassa kopissaan, mutta Putte ei liiemmin siitä ottanut pulttia... Puolimatkassa kotia pysähdyttiin tauolle ja kurkkasin oripojan vointia. Suu täynnä heiniä katseli varsin levollinen varsa kopista, joten kaikki enemmän kuin hienosti!

Kotona oltiin sen verran valoisaan aikaan, että päästin Puten Urhon kanssa laitumelle tutustumaan. Hienosti meni sekin, lähinnä toistensa nuuhkimista ja Urhon taholta pientä ojennusta siitä, minne suuntaan se halusi nuoren miehen liikkuvan... Tähän asti siis kaikki sujunut enemmän kuin hienosti!